perjantai 14. toukokuuta 2010

Miki muutti uuteen kotiin


Helatorstaina 13.5.2010 jackrusselinpentu Ballbreaker's Fatboy eli Miki matkusti uuteen kotiinsa. Mikiä hakemassa oli koko uusi perhe: äiti (jota kutsutaan mammaksi), isi ja kaksi tytärtä Riina 10 v. ja Siiri 8 v. Automatkan ajan Miki matkusti perheen kissoille ostetussa kuljetuslaatikossa mamman vieressä. Mamma kun ei halunnut aiemmista kokemuksistaan viisastuneena pitää pentua sylissään matkan aikana. Aluksi Mikiä hiukan harmitti, mutta kun sai leikkikaluksi kasvattajan pentukassissa olleen leluseepran, alkoi matka maittaa ja unikin tuli hyvin äkkiä. Suurin osa matkasta kuluikin unten mailla.

Perillä oltiin uuden kodin pihanurmikolla pitkään ihmettelemässä ja odottamassa tulisiko pissa. Pissa tuli viimein pihaan pystytetyn pentuaitauksen sisälle. Olisiko tuntunut tutulta ympäristöltä? Myöhemmin pissat ja kakat tulivat sitten ihan koko pihan alueelle vapaasti valiten. Isäntäväki oli huhkinut edeltävinä päivinä vetäen aitojen alle verkkoa, jotta uusi perheenjäsen pysyisi aidan sisäpuolella. Yksi aidanpätkä portteineen viimeisteltiin vielä tulopäivän iltana talon taakse.

Uudessa kodissa asui ennestään kolme kissaa, joista vanhin Prinsessa oli näkynyt viimeksi edeltävänä päivänä, kun se toi kotiin vesimyyräsaaliinsa. Taisi aavistaa tulevan ja pysytellä poissa. Olihan perhessä järjestelty pentuaitauksia ja häkkejä eri huoneisiin, joten jotain outoa oli ollut odotettavissa. Mio-kissa omikin häkin makuupaikan omakseen ennen kuin koira tuli kotiin.

Sisäkissat Mio ja Viivi pakenivat yläkertaan, kun Miki kannettiin sisälle. Mio uteliaana peräkammarin poikana uskalsi tulla nuuskimaan pentua, kun se oli jonkun sylissä ja myöhemmin illalla Miki pääsi haistamaan Mion hännänalustaakin - vaikkakin hiukan vahingossa. Maksamakkaran voimalla herrat haistelivat toisiaan, kun Miki oli vanhassa näyttelyhäkissä eikä päässyt rynnistämään kissaa päin. Hienohelma Viivi pysytteli turvassa joko yläkerrassa tai hyllystön päällä, joskus vahingossa osui nenäkkäin Mikin kanssa ja silloin tuli kiire pakoon.




Mamma oli lukenut Tuire Kaimion ohjeita ja testasi niitä nyt sekä pennun nimen opettamisessa että nukuttamisessa. Nimi tuntui menevän melko pian perille ja nukuttaakaan ei kauan tarvinnut. Kun mamma haukotteli oikein näyttävästi ja asettui kylkimakuulle lattialle, oli pentu äkkiä kainalossa ja unten mailla. Samaa kokeiltiin myös ilman vierihoitoa, siten että Miki oli häkissä ja mamma häkin vieressä köllöttämässä. Tosin käsi oli kosketusetäisyydellä kaltereiden välissä. Ensimmäinen yö nukuttiin mamman kanssa siskonpedillä eikä tullut kenellekään koti-ikävä. Nukkumaan mentiin yöunille klo 12 ja klo 3 käytiin pisulla. Aamuruoka annettiin klo 5 herätyksen aikaan ja sitten vielä torkuttiin hiukan. Aamuyöstä jaettiin myös yhteinen tyyny ja pusuttelu oli kovaa! Taisi isi tulla kateelliseksi. Tulevana yönä Miki nukkuukin jo omassa pedissä ja mamma vieressä sohvalla kosketusetäisyyden päässä. Pikkuhiljaa totutellaan, ettei eroahdistus iskisi kun joutuu joskus olemaan ilman laumaa.

Mammalla on ollut aiemmin saksanpaimenkoiria ja viimeksi peräkkäin kaksi riiviömäistä bullterrieriä, joten hänen mielestään Miki on oikea pieni hellanlettu (tai herranterttu) ja hyvin käyttäytyvä nuorukainen. Maksamakkaran voimin ekana päivänä napsutettiin jo mamman perässä ja tultiin luokse salamana. Tänään 14.5.2010 on jo hiukan harjoiteltu seuraamistakin leikin varjolla. Nokosia on otettu säännöllisesti ja tytöt ystävänsä kanssa ovat leikittäneet nuorta herraa. Ulkona on ollut todellinen hellepäivä, joten välillä oli liiankin kuuma. Sisällä onneksi on viileämpää. Mammakin otti tunnin nokoset, kun Miki meni päikkäreille.



Pieni pisuvahinko sattui, kun viime nokosilta herättiin ja ehti tulla hätä häkkiin, mutta ei se haittaa. Mamma loi blogia mokoma, eikä ehtinyt ajoissa avata ovea. Yöllä sattui yksi kakkavahinkokin, joka sekin meni mamman piikkiin, kun oli itse vessassa eikä vahtinut poikaa. Onneksi on lattialla linoleumia ja laattaa, joten siivous on helppoa. Kaikki matotkin on häädetty asunnosta. Ongelmana on tietysti se, että hiukan tassut luistavat. Onneksi pihalla pääsee täyttä vauhtia ja pari pikku terrierihepuliakin on jo nähty. Ne tosin eivät ole mitään bullterrierihepulin rinnalla. Kun bullit isompana saivat hepulin, sai pitää huonekaluista ja telkkarista kiinni!



Mikin mielestä kissojen raapimispuut ovat tosi upeita leluja. Etenkin se, josta voi kiskoa kolosta kuminauhassa olevan hiiren.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti