Sara-äiti kävi kylässä

Sunnuntaina Sara tuli kylään. Tiedä sitten kuinka hyvin Miki muisti oman äitylin, mutta komento taisi olla tuttua. Saran nenille ei niin vain hypitty. Pallosta oli pieni kisa, jonka Sara kyllä melkein aina voitti. Miki väsähti pallon jahtaamiseen melko pian ja katsoi varmemmaksi kantaa suussaan luuta ettei sekin mene äidin suuhun. Heidi trimmasi Mikin selkäharjakset pois ja mamma yritti ottaa muutaman kuvan siistitystä pojasta.

Maanantaina Mikillä oli tylsää, kun mamma teki töitä tietokoneella. Miki nukkui kenkien vieressä ja siinä ohimennen keksi nakertaa isin kengän takaa pois pienen nahkaisen läpän, jonka tarkoitus kaiketi on helpottaa kengän vetämistä jalkaan. Nyt pitää joko siirtyä kenkälusikan käyttöön, pukea ylle vain yksi kenkä tai teettää uusi läppä suutarilla.

Mamma onnistui viimeinkin ajoissa ilmoittautumaan ja Miki aloittaa pentukurssin 5.12.10. Siellä voi harjoitella muiden kohtalotoverien kanssa. Koirapuistossa olimme leikkimässä maanantai-iltana naapurin husky-tyttö Lunan ja spanieli Atten kanssa. Kivaa oli kuten yleensä aina. Vastaan ei juurikaan ole tullut agressiivisia koiria ja Mikikin tulee vielä erinomaisesti toimeen kaikkien kanssa.


Äiti, anna mullekin pallo!





Hahaa! Mä sain sen.

 


Tässähän me ollaan ihan kiltisti.






Poseerausta.



Toinen poseeraus.





Heidi toi mulle meritähden. Sillä on killisilmät.





Syksyn satoa

Mikin päivät sujuvat rutiininomaisesti. Aamulla herätään ja syödään, käydään pikku lenkillä. Sitten nukutaan 3-4 tuntia ja odotetaan kotiväkeä koulusta ja töistä kotiin. Iltapäivällä leikitään lasten kanssa ja kun mamma tulee kotiin tehdään pidempi kävelylenkki. Välillä lenkkeillään Toejoella tai tallin maastossa, jos ollaan lapsia kuskaamassa harrastuksiin. Sitten syödään ja kiusataan kissoja. Mummi käy pari kertaa viikossa myös päivisin Mikin kanssa lenkillä, jos muilla on pidempi koulu- tai työpäivä. Viikonloppuna onkin paljon ranekmpaa, kun päivätorkut jäävät vähälle. Kotiväkeä pitää kokoa ajan seurata paikasta toiseen ja vieraitakin käy.

Miki leikkii välillä Essi-russelin kanssa ja tapailee muitakin koirakavereita. Etenkin naapurin tipsupojat Eetu ja Ponkki ovat kestosuosikkeja ja ne nähdäänkin päivittäin. Mamman ja lasten menoista johtuen ei olla vielä päästy mihinkään koirakouluun mukaan. Itseksemme vain olemme harjoitelleet arkitottelevaisuutta.

Nokkaeläin?

Miki nukahti vessan oven taa.



Vaahteranlehtiposeeraus.



Mikin muistilista

1. Mamma ei tykkää, jos se löytää peiton alle kätketyn kuivuneen kastemadon.
2. Isi ei tykkää, jos sen paljaita varpaita yrittää nuolla - etenkään kun se on nukahtamaisillaan.
3. Orava on se ruskea otus, joka heittää männynoksalta roskia niskaan.
4. Siili on se piikikäs otus, joka menee palloksi johon ei kannata tökätä nenää.
5. Jos nostaa liikaa koipea pissiessä, voi kaatua kyljelleen.
6. Mamma ei tykkää kun sen silmälasien sangat pureskellaan uuteen malliin - etenkään kun lasit on vain viikon vanhat.
7. Jos innostuu liikaa humputtamaan pehmolelua käy hassusti. Kokeiltu on jo kahdesti!
8. Jos nuolee painiessa koirakaverin hippeliä voi sille sattua hassusti. Kokeiltu on sekin!
9. Jos nuolee imurin putkea imurin ollessa päällä, kielelle käy hassusti. (Mamma ei vahinko vain saanut videolle. Kivasti slurppp... kieli menee putken sisälle).

Kyllä näitä pitää voi vaikka vähän koloja onkin...