torstai 9. joulukuuta 2010

Mamman koulutus

Miki opetti mammalle hienon tempun. Kun mammaa tökkää vasempaan pohkeeseen, se antaa namia. Ihan aina homma ei toimi, sillä mamma  mutisee jotain eikä namia tule! No jaa, mamma sortui omaan näppäryyteensä kun keksi opettaa Mikille käskyn "Nenä". Miki näet ihan itse keksi tuon pohkeen tökkäämisen ja kun se oli niin hauska juttu, mamma ajatteli hyödyntää sen. Tuloksena kuitenkin oli se, että Miki tökkii pohjetta kiihkeästi ja odottaa sanaa "Nenä" ja sen jälkeen namia. Tai namin voi ihan hyvin antaa ilman sitä sanaakin, kunhan antaa -  Mikin mielestä. Käskyn tietysti pitäisi tulla ennen sitä tökkäystä. Tänään Miki yritti kouluttaa myös mummia samalla metodilla.

Lauantaina Miki aloittaa pentukoulun ja silloin se saa maistaa omaa lääkettään. Koirakioskilla on metodina naksutin ja siihen olemme tällä viikolla ehdollistuneet.


Kauhea lumimies - eikun lumikoira.
Miki on leikkinyt viine aikoina koirapuistossa valkoisen paimenkoiran pennun Lunan (jo toinen tuntemamme Luna), vehnäterrieri Maisan ja westien kanssa. Westien nimen mamma jo unohti, kun olemme nähneet vain kerran. Naapurin aikapojat Eetu ja Ponkki jaksavat ilahduttaa Mikiä päivittäin lenkillä ja lumi se vasta ihanaa onkin. Mamma osti hienon vilkkuvan ledvalokorun pantaan, josta Miki ei oikein perusta ja yrittää purra sitä aina välillä. Se kuitenkin valaisee kivasti, kun pöhkimme pusikoissa iltamyöhään jänisten jäljillä. Alla olevassa videossa sitä vilkkuvaloa ei vielä ole ja Miki sulautuu hienosti maisemaan.


Miki yritti viime viikolla kiihkeästi pihalta sisälle ja mamma melkein päästikin kunnes huomasi että pojan suupielestä roikkui jotain. Myyrän häntä. Muu myyrä oli jemmassa suussa. Miki halusi sisälle lämpimään nauttimaan luonnon antimista, mutta julma mamma ei päästänyt. Meni vain hakemaan kameraa ja jätti pienen koiran oven taakse!


Välillä me ollaan näin...

...ja välillä näin.

Ja näinkin voi olla!

torstai 11. marraskuuta 2010

Videoita illan ratoksi

Mamman kännyssä on niin pieni muistikortti ettei siihen mahdu muita kuin näitä lyhyitä clippejä. Ehkä onneksikin.

Kaksi Mikiä

Punaiset tassunpohjat paljastivat varkaan Porin Harmaalinnassa.
Miki tapasi tänään Toejoella kävelyllä toisen russelin nimeltä Miki. Se oli valkoruskea tyttö! Toivottavasti ei aiheuttanut murkkuikäiselle pojallemme traumoja. Murkkuikä on tosiaan iskenyt ja ilmenee tällä hetkellä konnankoukkuina. Aina kun silmä välttää Miki raahaa pesäkoloon jonkun hanskaa, sukkaa, pipoa, kaulahuivia, huopakynää - mitä tahansa josta kiinni saa kurotuskorkeudelta. Isin kenkien nakertelun jälkeen Miki on maistellut sormipaneloidun kaapin kulmaa ja sängynpäätyä. Eilen illalla mamma säikähti, kun Mikin etutassut olivat aivan punaiset ja luuli että se oli loukannut ne ulkona juostessaan lasten kanssa. Mutta mitä vielä. Herra oli pilpunnut pesäkoloonsa punaisen huopakynän, jota oli pidellyt tassuillaan kiinni. Polkuanturat ne vasta kirkkaan punaiset olivatkin! Varas jäi kiinni "sormenjälkitestin" perusteella. Todella nopeasti kaikki aina tapahtuu. Ei tavitse kääntää selkäänsä kuin pariksi minuutiksi, niin jo Miki kiskoo lasten tumppuja lankakorista patterin viereltä. Pitääkö kaikki ripustaa kattoon roikkumaan? Houdininkin vikaa Mikistä löytyi, kun viikonloppuna lapsilla oli halloweenjuhlat ja koiraparka suljettiin makuuhuoneeseen kevythäkkiin. Kesken juhlien Miki ryntäsi iloisena makuuhuoneen ovesta. Oli raapinut auki häkin vetoketjun sisäpuolelta ja sen jälkeen hypännyt ovea päin niin että se aukesi. Siitä seurasi siirto kodinhoitohuoneen pentukehään, mistä kuului vastalauseiden ryöppy jonkun aikaa!
Olkaa hiljaa älkääkä liikkuko, mä nukun nyt.




Ai onks tää mamma sun paikka?


keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Sara-äiti kävi kylässä

Sunnuntaina Sara tuli kylään. Tiedä sitten kuinka hyvin Miki muisti oman äitylin, mutta komento taisi olla tuttua. Saran nenille ei niin vain hypitty. Pallosta oli pieni kisa, jonka Sara kyllä melkein aina voitti. Miki väsähti pallon jahtaamiseen melko pian ja katsoi varmemmaksi kantaa suussaan luuta ettei sekin mene äidin suuhun. Heidi trimmasi Mikin selkäharjakset pois ja mamma yritti ottaa muutaman kuvan siistitystä pojasta.

Maanantaina Mikillä oli tylsää, kun mamma teki töitä tietokoneella. Miki nukkui kenkien vieressä ja siinä ohimennen keksi nakertaa isin kengän takaa pois pienen nahkaisen läpän, jonka tarkoitus kaiketi on helpottaa kengän vetämistä jalkaan. Nyt pitää joko siirtyä kenkälusikan käyttöön, pukea ylle vain yksi kenkä tai teettää uusi läppä suutarilla.

Mamma onnistui viimeinkin ajoissa ilmoittautumaan ja Miki aloittaa pentukurssin 5.12.10. Siellä voi harjoitella muiden kohtalotoverien kanssa. Koirapuistossa olimme leikkimässä maanantai-iltana naapurin husky-tyttö Lunan ja spanieli Atten kanssa. Kivaa oli kuten yleensä aina. Vastaan ei juurikaan ole tullut agressiivisia koiria ja Mikikin tulee vielä erinomaisesti toimeen kaikkien kanssa.

Äiti, anna mullekin pallo!



Hahaa! Mä sain sen.
 

Tässähän me ollaan ihan kiltisti.



Poseerausta.

Toinen poseeraus.


Heidi toi mulle meritähden. Sillä on killisilmät.




maanantai 18. lokakuuta 2010

Syksyn satoa

Mikin päivät sujuvat rutiininomaisesti. Aamulla herätään ja syödään, käydään pikku lenkillä. Sitten nukutaan 3-4 tuntia ja odotetaan kotiväkeä koulusta ja töistä kotiin. Iltapäivällä leikitään lasten kanssa ja kun mamma tulee kotiin tehdään pidempi kävelylenkki. Välillä lenkkeillään Toejoella tai tallin maastossa, jos ollaan lapsia kuskaamassa harrastuksiin. Sitten syödään ja kiusataan kissoja. Mummi käy pari kertaa viikossa myös päivisin Mikin kanssa lenkillä, jos muilla on pidempi koulu- tai työpäivä. Viikonloppuna onkin paljon ranekmpaa, kun päivätorkut jäävät vähälle. Kotiväkeä pitää kokoa ajan seurata paikasta toiseen ja vieraitakin käy.

Miki leikkii välillä Essi-russelin kanssa ja tapailee muitakin koirakavereita. Etenkin naapurin tipsupojat Eetu ja Ponkki ovat kestosuosikkeja ja ne nähdäänkin päivittäin. Mamman ja lasten menoista johtuen ei olla vielä päästy mihinkään koirakouluun mukaan. Itseksemme vain olemme harjoitelleet arkitottelevaisuutta.
Nokkaeläin?

Miki nukahti vessan oven taa.


Vaahteranlehtiposeeraus.


maanantai 4. lokakuuta 2010

Mikin muistilista

  1. Mamma ei tykkää, jos se löytää peiton alle kätketyn kuivuneen kastemadon.
  2. Isi ei tykkää, jos sen paljaita varpaita yrittää nuolla - etenkään kun se on nukahtamaisillaan.
  3. Orava on se ruskea otus, joka heittää männynoksalta roskia niskaan.
  4. Siili on se piikikäs otus, joka menee palloksi johon ei kannata tökätä nenää.
  5. Jos nostaa liikaa koipea pissiessä, voi kaatua kyljelleen.
  6. Mamma ei tykkää kun sen silmälasien sangat pureskellaan uuteen malliin - etenkään kun lasit on vain viikon vanhat.
  7. Jos innostuu liikaa humputtamaan pehmolelua käy hassusti. Kokeiltu on jo kahdesti!
  8. Jos nuolee painiessa koirakaverin hippeliä voi sille sattua hassusti. Kokeiltu on sekin!
  9. Jos nuolee imurin putkea imurin ollessa päällä, kielelle käy hassusti. (Mamma ei vahinko vain saanut videolle. Kivasti slurppp... kieli menee putken sisälle).

Kyllä näitä pitää voi vaikka vähän koloja onkin...

maanantai 20. syyskuuta 2010

Avara luonto esittää

Mikin viikonloppu sujui Turun koiranäyttelyn jälkeen luonnonmukaisessa tunnelmassa. Näyttelymatka meni hyvin ja säilyimme kuivin jaloin ja tassuin. Matkan aikana satoi mennen tullen, mutta onneksi ei auto vuotanut. Miki esiintyi kauniisti ja tuli kakkoseksi. Kehäsihteerin outoa käsialaa hetken tavailtuaan mamma sai selvää arvostelustakin.

Lauantai-iltana Miki tutki kastemadon maallista matkaa (katso video) ja haisteli kuulumisia ilmeisesti hyvin syvältä putken päästä... (katso toinen video). Sunnuntaina vietiin omppuja peuroille Kokemäen metsään ja siellä olikin hieno puro, jonka vesi ryöppysi salaojaputken päästä voimalla ja vauhdilla. Moinen luonnon näytös sai Mikin aivan sekaisin (katso kolmas video). Mamman piti kantaa Miki pois ojasta ettei poika-parka vallan jäädy sinne. Onneksi oli saappaat jalassa.

Sunnuntai-iltana Walle tuli kylään ja loppuilta nautittiin ruohon ja mullan tuoksuisista koirista. Hyvin oli molemmat pyöritetty kasvimaalla ja hiukan pitkäksi venähtänessä ruohossa. Mamma kuvasi Elinan kanssa molemmat pojat puolivuotisjuhliensa kunniaksi hieman paremmalla onnella.


tiistai 14. syyskuuta 2010

Puolivuotispotretti
















Mikiä yritettiin tänään kuvata, mutta hiukan heikoin tuloksin. Itse asiassa seisontakuvat olisivat olleet aivan hienoja, mutta Riina, joka otti kuvat heilautti melkein joka kerta kameraa hiukan. Lopputuloksena epätarkat otokset. Tässä kuitenkin yksi Photarilla paranneltu ja yksi tärähtämätön kuva.
Mamma kävelytti Mikiä sillä aikaa kun Siiri oli karatetunnilla. Etujalka tuntui vertyvän lenkin edetessä. Eläinlääkärin aika on jo varattu torstaiaamuksi klo 10, jos ontuminen ei lakkaa. Kotona mamma ja Riina mittasivat Mikin ja korkeudeksi saatiin 27,5 cm. Vielä on varaa...

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Metsässä jälleen

Miki kävi lauantaina taas metsähommissa. Tällä kertaa haettiin lisää polttopuita talveksi. Keikka oli viimekertaista nopeampi. Metsässä oli hirvikärpäsiä, mutta ne eivät piitanneet Mikin vaaleasta väristä. Mammasta ja isistä ne näyttivät pitävän enemmän. Miki ehti kätkeä purukrokotiilinsä metsään eikä sitä löytynyt. Sinne jäi jemmaan. Ehkä se löytää joku onnekas kettu tai sitten Miki itse, kun seuraavan keran mennään. Mummulassa tänään Miki kätki toisen krokotiilin lenkkitossuun eteisen nurkkaan. Näppärästi oli vielä kääntänyt lenkkarin kallelleen vasten seinää. Krokon pyrstö näkyi silti ja mamma poimi krokon mukaan kun lähdettiin kotiin. Kotona Miki sai sen taas ja nyt se on jälleen jossain kätkettynä. Löytynee tyynyn alta?

Miki alkoi tänään ontua oikeaa etujalkaansa ja mamma epäilee sen kipeytyneen, kun Miki hyppi sohvalta. Toivottavasti se paranee ensi viikonlopun lauantain Turun näyttelyä varten, jossa Miki esiintyy numerolla 150. Mikin hampaiden katsomista on nyt harjoiteltu lähinnä oman väen kesken (kotiväki, mummi, naapurin lapset). Tuire Kaimion oppeja on yritetty hyödyntää tässäkin hommassa tyyliin hiljaa hyvä tulee. Miki vaan on aina niin innoissaan, jos joku vieras sitä lähestyy - puhumattakaan tutuista, että homma menee meuhkaamiseksi. Rauhoittumista pitäisi harjoitella kovasti. Mamman työkaveri lupaili kurkistaa suuhun, joten täytyy sopia hampaiden tarkastustreffit ensi viikoksi. Ja naapurustosta löytyy muutama Mikille "oudompi" koiranomistaja, joita voisi vielä pyytää tekemään saman homman. Mamma on koko perjantain työmatkalla Helsingissä ja kotiutuu vasta iltakymmeneltä, joten Miki täytyy varmaankin puunata jo torstaina näyttelykuntoon. Kaikki sormet ristiin, jotta poika suostuu näyttämään hampunsa tuomarille. Ja toivottavasti sää ei ole aivan kaamea vaikka sadetta onkin kovasti ennustettu loppuviikoksi. Näyttely kun on ulkosalla!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Puolukannoutajat vauhdissa






















Viime viikonloppuna Miki teki metsäretken mamman, Riinan ja Siirin kanssa. Retken tukikohtana oli ystävien kesämökki ja kumppaniksi marjannoutoon liittyi Walle. Mustikoita ja puolukoita löytyikin runsaasti ja kun ihmiset eivät ihan koko ajan jaksaneet niitä koirille suoraan suuhun syöttää, piti itsekin nyppiä varvuista marjat irti. Se oli kyllä koirien mielestä aika epäreilua ja kovasti ne yrittivät saada emäntäväkeä koulittua hieman ahkerimmiksi marjansyöttäjiksi. Jos koulutus oli tehotonta, saattoi aina työntää päänsä sankoon ja syödä marjoja suoraan sieltä - siitä eivät kyllä emännät oikein tykänneet! Loppupäivästä Mikin selässä oli mustien pilkkujen lisäksi myös sinisiä. Ihme ja kumma ettei yhtään punaista väriä irronnut puolukkamättäistä Mikiin, sillä sen verran paljon koirat painivat mättäiköissä. Kerran Miki kieri hienon voltin alas sammaleiselta kiveltä.






Koko päivän metsäily ja leikki Wallen kanssa sai Mikin vaipumaan kotimatkalla syvään uneen. Ehkä siihen auttoi myös saunominen. Miki juoksi metsäojaa edestakaisin niin että sai jalkoihinsa komeat savisukat, jotka mamma päätti hävittää saunomisen yhteydessä. Savisukat sai myös Siiri, joka teki upit pihapiirin lammikossa. Onneksi oli varavaatteita mukana.






Koirapuistossa Miki ehti viikolla leikkiä Veeti-russelin kanssa, joka olikin oikein kiva kaveri. Myös Reino ranskanbulldoggi tavattiin puistossa eräänä toisena iltana. Siellä olivat myös Nala, saksanpaimenkoiranpentu ja belgianpaimenkoira (tervuerense-versio) sekä hollanninpaimenkoira. Belgialainen kävi aina välillä komentamassa nuorisoa, joka paini innokkaasti keskenään. Miki on myös melkein joka ilta käynyt laskemassa Harmaalinnan lampaat. Lammasaitaus on koira-aitauksen vieressä, joten samalla näkee onko koirakavereita paikalla.












sunnuntai 29. elokuuta 2010

Hermojen venytystä - eikun hampaiden



Mikin tiukat alakulmurit ovat saaneet jumpaa pari viime viikkoa. Tiukat ovat vieläkin, mutta eivät aiheuta ikeniin ainakaan mitään vammaa. Asettuvat kyllä ientä vasten, mutta eivät pureudu niihin. Alaleuka mitä todennäköisimmin kasvaa vielä ja levenee, joten paniikkiin tuskin on syytä. Mamma uskoo vakaasti että luonto korjaa homman kotiin varmemmin kuin mamman peukut, joihin pitäisi kait pian laittaa rakkolaastarit. Mikin ilme on kuvassa paljon puhuva. "Joko sinne suuhun taas joku on tunkemassa?"

Ui-ui-mari

Miki oli kokeilemassa Kokemäenjoen vettä kaupungin pohjoisrannalla, kun Riina oli jazztanssissa. ohi ajoi isoja veneitä, jotka nostattivat aaltoja. Miki kehitti kahluuta varten ihan oman äänen - jotain murinan ja vikinän väliltä olevaa kurlaavaa uikutusta. Tässä klipissä se kuuluu.


Bää-bää Teppo, onko villoja?






Mikin ja lampaiden suhde syvenee päivä päivältä. Taitaa pojan urahaveissa häämöttää lammaspaimenen virka. Tänäänkin piti saada haistaa ja nuolla jokaisen kuuden lampaan turpa. Muita päivän tärkeitä hommia on tarkistaa kaikki jokirannan polun myyränkolot ja mahdollisesti laajentaa niiden suuaukot. Ehkä voisi ryhtyä myös grynderiksi myyrille? Pienen taka-ajatuksen kera tosin...
Lampaista tuli mieleen yksi bullterrieritapaus ystäväni näyttelyreissulta. Tauolla junnubulli pääsi irti ja juoksi läheiseen lammasaitaukseen kauhistuneiden lampaiden perään. Yksi lammasparka liukastui kuraisella laitumella ja bulli tavoitti sen. Kauhistuneet katsojat uskoivat näkevänsä verisen näytelmän, kun bulli loikkasi lampaan päälle - ja alkoi autuaasti nuolla sen turpaa!


Miki on ansainnut itselleen toiseksi nimekseen Teppo. Kas kun mummi leikkasi talteen Mummo-sarjakuvastripin, jossa mummo tulee hoitamaan pientä mustavalkoista Teppo-koiraa. "Ei oo raukka ruokaa saanut", mummo toteaa ja kaataa Tepon kupin kukkuralleen raksuja. Kun emäntä palaa matkalta kotiin, on vastassa erittäin pulska ja iloinen Teppo sekä mummo joka toteaa: "Kovin oli Teppo nälissään". Tämä viimeinen lause on nykyisin perheessämme lentävänä lauseena aina kun Miki päästää keittiössä selkäpiitä raapivan nälkäänkuolemiskiljaisunsa. "Kovin on Teppo nälissään!" Ja Miki-Teppo tuntuu olevan sitä 24/7.


sunnuntai 22. elokuuta 2010

Veljekset kuin ilvekset?



































Perjantaina Miki tapasi iltalenkillä ranskanbulldoggi Reinon eli Reiskan emäntineen. Reiskaan olimme törmänneet jo eläinläkärillä rokottamisen yhteydessä. Reiska on saman ikäinen kuin Miki ja sattumoisin myös valkoinen mustin merkein. Ulkonäkö muuten on tietysti hieman erilainen... Koska pojat tykkäsivät kovasti toisistaan päätimme mennä Harmaalinnan koira-aitaukseen leikkimään. Sieltä oli juuri poistumassa staffi ja saimme olla hetken nelistään. Sitten leikkiin mukaan tuli saksanpaimenkoira Aksu perheineen - isä, äiti ja kaksi juuri kävelevää lasta. Aksu ihmetteli aika pitkään pikkukoiria, mutta yritti juosta mukana. Painiminenhan ei oikein sujunut, koska pienet juoksivat sen mahan alta ees taas. Miki oli leikkituokion jälkeen aivan harmaa, koska sattumoisin kieri koko ajan siinä kohtaa kenttää, missä oli vain tiiviiksi tampattua savimaata. Koko muu kenttä olisi ollut nurmikkoa. Aksu väsähti hommaan ensimmäisenä ja lähti pois ja Miki pääsi pikkuhiljaa leikissä siihen vaiheeseen, että Reiskan poskinahan venyttäminen oli kivointa. Niin se oli ilmeisesti Reiskankin mielestä, koskei mitenkään ottanut sitä pahakseen.




Lauantaina olimme koko perhe metsäretkellä. Ajoimme kahdella autolla Isojoelle mamman metsään hakemaan polttopuita taloveksi. Pakettiauton perään laitettiin vielä peräkärry. Miki kulutti metsässä aikaa nuuskimalla ja kaivamalla metsätien hiekkaan valtavan kuopan. Kuoppa oli niin iso, että sieltä näkyi vain Mikin hännänpää. Muutama pienempikin kuoppa tuli tehtyä ja tutkittua puupinojen alustat myyrien varalta. Paluumatkalla poikettiin Toejoelle mummilaan, sillä mummi oli laittanut ruokaa. Kotona kannettiin puut varastoon. Miki istui tyynesti kottikärryn vieressä vaikka sinne heitetyt puut viuhuivat ohi ja pitivät kamalaa kolinaa.


torstai 19. elokuuta 2010

Nenätysten

Keskiviikkona 18.8. Miki kosketti ensi kerran hevosen turpaa - tai pikemminkin hevonen haisteli Mikiä. Itse asiassa kaksi hevosta vuorotellen. Pienen alkuarastelun jälkeen se oli Mikistä ihan mukavaa. Hevosen henki oli lämmin ja turpa pehmeä. Tänään iltalenkillä menimme taas lammasaitauksen ohi ja tällä kertaa Miki uskalsi lähestyä lampaita. Pienen haparoinnin jälkeen Miki haisteli lampaiden turpia ja ne olivatkin niin mielenkiintoiset että aitaukseenkin teki mieli! Ei sentään menty. Hevosten luona mammalla ei ollut mukana kameraa eikä edes kännykameraa, mutta lampaista saatiin kuva.


Tallilla Miki tapasi eka kerran myös tallitytön (tai -naisen) mopsit Amandan ja Candyn. Riina ainakin väittää että uroksen nimi on Candy (tai Kändi, kuten hän lausuu) vaikka mammasta se kuulostaa tytön nimeltä. Kuten Pörrinkin kanssa, myös Candyn kanssa piti nostaa koipea kilpaa päin pensaita. Maassa tyynesti istua kököttänyt Amanda-parka sai humputusta kerrakseen, kunnes mamma vei innokkaan Mikin pois.

Miki on nauttinut mamman kanssa puutarhan antimista. Etenkin vadelmat ja punaiset karviaiset maistuvat. Jos mamma ei poimi, pitää poimia itse!




Naapurien robottiruohonleikkuri on kummastuttanut Mikiä. Siellä se vihreä otus mönkii itsekseen hyristen tonttia pitkin. Mamma on leikitellyt ajatukselle päästää Miki sen kimppuun, mutta siinä voisi naapurisopu kärsiä ja Mikin varpaatkin.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

ROPpi tuli Heinolasta




Miki onnistui saamaan ROPin vaikkei ollut kovin yhteistyöhaluinen, kun tuomaritäti yritti katsoa hampaita. Mukana kisassa olivat myös siskot Softail ja Heritage. Onnittelut Nannille hyvästä menestyksestä. Hienosti meni.
Tuomari Kristiina Niemelän lausunto Mikistä: "Erittäin lupaava, vahva urospentu. Kaunis pään profiili. Leikkaava purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Erittäin lupaava rintakehä. Tasap. kulmautunut. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin. Reipas pikkupoika.

perjantai 13. elokuuta 2010

Hellettä vaan piisaa







Tässä alkaa jo koko väki kyllästyä kuumuuteen. Onneksi sentään välillä sataa - siitä riittää Mikille iloa. Lätäköt on kivoja eikä yhtään haittaa vaikka varpaat ja karvat kastuu. Miki pääsi eroon molemmista sojottavaista alakulmahampaistaan eilen. Mamma antoi ison luun ja sitä järsiessä hamput hävisivät yllättäin. Nyt mammaa huolestuttaa kulmisten kasvusuunta, joka näyttäisi menevän liikaa sisälle päin. Sunnuntaina 15.8.10 mamma ja Miki ajavat pentunäyttelyyn Heinolaan. Siitä tuleekin aikainen herätys, kun matkaan menee nelisen tuntia. Tänään Miki nappasi vahingossa Riinaa käteen, kun innostui liikaa keppihevosleikistä ja käsi sattui siihen väliin. Piti osua keppariin! Kivat paukamat jäi käden selkään ja ihan hivenen meni iho rikki kulmurin jäljen kohdalta. Mamma varoitteli taas tyttöjä liiasta koiran riehuttamisesta. Terrierimäiseen tapaan riehuminen tahtoo jatkua ja jatkua kunnes joudutaan jäähylle. Tätä edelleen harjoitellaan - saa nähdä millainen murkkuikä meille iskee.

Keskiviikkona Miki tapasi tallilla vanhan Pörri-koiran, jonka kanssa piti kovan "nostan jalkaa ja pissin" -kisan. Voittajaa ei julistettu.

maanantai 9. elokuuta 2010

Hampaat höllässä

Miki oli tänään ihmeissään, kun osui Harmaalinnan koira-aitaukselle samaan aikaan viiden muun russelin kanssa. Aitauksessa oli Veera-äiti ja sen seitsenkuiset pennut Henry, Doris ja Täplä sekä yksi sisar, jonka nimen mamma jo unohti. Mikiä aluksi vähän jännitti, kun muut tulivat laumassa sitä katsomaan, mutta ei kauan kulunut kun trikolorista Täplästä tuli Mikin viikon ihannetyttö. Kaikki Veeran pennut olivat sileäkarvaisia, pysty- tai ruusukorvaisia ja hyvin lyhytjalkaisia. Henry oli melko kookas kuten äitinsäkin, mutta kaikki muut selvästi Mikiä pienempiä. Täplän korvat oli teipattu alas. Miki humputti Täplää autuaasti ja tyttö oli ihan tyytyväinen oloonsa. Muut russelit juoksivat kepin perässä minkä kintuistaan pääsivät. Miki taisi pari kertaa juosta jonon jatkona noin puoleen väliin matkaa, mutta istui sitten odottamaan että Täplä tulisi tarttumisetäisyydelle. Kotimatkalla Miki sai viimein ison vaihteen päälle ja koko matka tultiin juosten. Mammalle pukkasi ihan hiki pintaan siinä vauhdissa.

Mamma mittasi Mikin säkäkorkeuden ja sai tulokseksi noin 25,8 cm. Painoahan Mikillä oli kaksi viikkoa sitten 5,85 kg. Rinnanympärystää mamma koetti mitata kyynärpäiden takaa ja sai tulokseksi 43 cm mikä on aika paljon! Mikäli mittasi oikeasta kohdasta. Tämän hetkistä elopainoa ei saatu selville, koska talon digitaalisesta vaa'asta meni paristot eikä kaapista löytynyt varaparistoja. Mamma on vähentänyt koulutuksessa käytettäviä makupaloja ja pienentänyt taas päivittäisen ruuan määrää. Miki ei ole ollut kovin innostunut palloleikeistä eikä oikeastaan mistään missä pitäisi juosta jonkun heittovälineen perässä. Se kyllä hyppii esteitä lasten kanssa ja pitää kiskomisleikeistä.


Mikin molemmat alakulmahampaat ovat jo irtoamaisillaan ja uudet hampaat puskevat ikenistä läpi. Kuvassa näkyvä oikea on jo ihan vinksallaan. Toivottavasti pysyvät hampaat kasvavat oikeaan asentoon.













torstai 5. elokuuta 2010

Lempinimiä ja lepopaikkoja




Mikille on kertynyt jo muutama lempinimi. Useimmiten mamma kutsuu häntä nimellä Miksu, mutta myös Pikku Pöpöä on käytetty. Mikitin tai Miksutin ovat saaneet inspiraation Mickey Mouse Clubhouse eli Mikki Hiiren Kerhotalo -ohjelman laitteesta Mysteeri Mikitin. Riina kutsuu Mikiä myös aika usein Pikku Pedoksi. Viime aikoina Miki on ansainnut myös liikanimen Myyränhenki. Taas tänään Prinsessa toi melkoisen lihavan myyrän tuliaisiksi ja hyvin se taas maistui. Ei muuta kuin matokuuria perään.


Miki on löytänyt uusia unipaikkoja. Olohuoneessa olevan koriarkun päällä voi ottaa päikkärit. Makuuhuoneen sängyn allakin on viileää ja kissojen kiipeilypuun alakerran yksiö on ahkerassa käytössä. Sen oviaukko vaan vaatii Mikin mielestä laajennusta. Jopa makuuhuoneessa oleva kevythäkki on kelvannut öisin. Tosin sängyn jalkopää tai sängyn päädyssä olevan puuarkun kansi ovat ykkösvaihtoehdot yöunille. Mamman kainaloon kömmitään yleensä vasta aamusella.
Miki oli Kokemäellä taas mummulan lammikolla kahlaamassa viikonloppuna. Siellä voi olla aivan vapaana, kun mansikkamaa on sen verran kaukana tiestä metsään raivatulla aukealla. Uimalammessa kelluva muovikanisteri (kiven merkki) sai Mikin hermostumaan ja se jaksoi haukkua sille melko pitkään. Kun siirryimme laiturin puolelle ja Miki tajusi olevansa siellä kauheaa kanisteria lähempänä, se peruutti niin että melkein tippui laiturilta. Paluumatkalla mummulan pihapiiriin, isi näki ison kyyn polun vieressä. Miki ei onneksi nähnyt.

Myrskyn huumaa

Mikillä oli jännä ilta 4.8., kun Porin yli kulki ukkosmyrsky. Sade ei menoa haitannut, mutta illalla sateen jo loputtua tuuli sai aikaan hurjaa menoa. Iltalenkillä oli paljon kiinniotettavia lentäviä lehtiä, kahlattavia lammikoita ja kotipihassa hyvin epäilyttävä ja villisti pyörivä tuuliviiri eli vipperä. Sen kanssa Miki olisi kamppaillut kauemminkin. Onneksi kuitenkin mamma sai Mikin jatkamaan matkaa, sillä tapasimme ihanan puolivuotiaan russelitytön Essin. Valkoruskealla ja nelikiloisella Essillä oli eka juoksu aluillaan ja se leikki oikein innoissaan Mikin kanssa. Kokoero oli kyllä huomattava. Essillä on jalat mallia matalat, mutta hienosti neiti silti välillä hyppäsi Mikin yli.

Miki oli kotona koko illan tarkkana kuin porkkana ja jokainen tuulen aiheuttama kolahdus sai aikaan haukahduksen ja halun juosta ulos katsomaan mikä on hätänä. Viimein poika kuitenkin väsähti mamman kainaloon sohvalle.

tiistai 3. elokuuta 2010

Varoitus: seuraavan videon sisältö ei sovi hellämielisille!

Prinsessa toi viikonloppuna Mikille elävän saaliin - pienen myyränpojan. Ajatteli varmasti että Mikin on hyvä harjoitella kiinniottoakin (ja tappoa!) pelkän syömisen rinnalla. Niinpä oheinen video ei sovi jyrsijöiden ystävien katsottavaksi. Videon otti Riina uudella kännykällään.


keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Mamma toi tuliaisia

Isäntäväki oli pari päivää Hesassa ja Miki oli kissojen ja mummin kanssa kotimiehenä. Kun mamma palasi Miki meni varmuuden vuoksi nukkumaan avoimeen matkalaukkuun ettei enää toisten jää matkasta. Miki sai kyllä tuliaisiksi trikoohupparin lähinnä lasten pyynnöstä. Mamma ei oikein perusta koirien pukemisesta huvin vuoksi ja sai tytöt sentään puhuttua ympäri PINKIN vaatteen hankkimisesta. Mamma ensinnäkin inhoaa pinkkiä ja olisihan se muutenkin ollut aika epäkunnioittavaa pikkuäijää kohtaan.
Mamma on parina päivänä yhyttänyt Prinsessan tuomasta lintuja pihaan. Niitä Mikin ei ole hyvä syödä, sillä mamma ei luota linnunluiden sulamiseen. Mummi puolestaan luuli Mikin kukkamaan kätköstä ylös kaivamaa limaiseksi muuttunutta puruluukrokotiiliä lasten leluksi ja otti sen pois kiukkuiselta koiralta, joka valmistautui herkuttelemaan. Mamma kertoi illalla puhelimessa asian oikean laidan. Miki on muutenkin kovin ihastunut mamman uusimpaan kukkamaahan ja siinä olevaan tuoreeseen rodo- ja havumultaan. Ja se näkyy naamassa.

Porissa oli ukkostanut sillä aikaa kun väki oli Hesassa ja se oli hiukan viilentänyt säätä. Mutta kuuma on vieläkin.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Korkeushyppyennätyksiä


Miki mahtuu vielä varastohyllyn alle kun oikein tunkee! Hiukan tarttuu hämähäkinseittejä naamaan. Miki kokeili myös miten mahtuu matkakassiin ja hyvinhän sitä mahtui. Jos vaikka vois muiluttaa itsensä joskus mukaan reissuun.

Mutta osaa Miki mennä ylöspäinkin. Miki pääsi nimittäin ensimmäistä kertaa hyppäämään kissojen huoneen oviaukossa olevan vaneriesteen yli 23.7.2010! Eilen 25.7. Miki pääsi itse sängylle - houkuttimena Mio-kissa. Kissojen huoneeseen hyppiminen loppui kyllä lyhyeen, kun mamma kahdesti heitti Mikin takaisin sille puolelle mihin se kuului ja teki selväksi missä menee "Raja!". Toistaiseksi hyppy-yritykset ovat jääneet siihen. Miki ei ole vielä kokeillut tosissaan yläkerran portaiden alarapulla olevan esteen ylittämistä, vaikka se on huomattavasti matalampi kuin oviaukon este. Yläkerrassa ei ole mitään kovin houkutteleva kuten kissanruokaa...





Mummi oli vahtimassa Mikiä ja tyttöjä torstaina, kun mamma ja isi olivat jazzeilla. Mummi tulee vahdiksi myös tiistaina ja keskiviikkona, kun väki matkustaa Helsinkiin Lintsillä käymään. Kokemäen mummulaan ajeltiin perjantaina ja lauantaina ja Miki sai juoksennella fleksin päässä. Fleksiä käytetään kuitenkin vain maalla. Kaupunkikävelyllä Miki saa edelleen opetella käytöstä tavallisessa hihnassa.






Miki oli tänään rabiesrokotuksella ja punnituksessa paino oli 5,85 kg. Sitä ennen se ehti mutustaa taas yhden Prinsessan kotiin kantaman myyrän. Tulipahan madotettua just viime viikolla. Koska ulkona on taas kosteanlämmin, Miki huilaa viileässä pentukehässään portti auki. Makuhuoneen peti olisi ollut muuten hyvä, mutta lasten kolistelu yläkerrassa kuuluu sinne ja se häiritsee Mikiä.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Sisko ja sen veli






Nanni tuli taas tänään vierailulle Heidin ja Markuksen kanssa. Vaikka sää oli kuuma, riitti puhtia melkein kolmituntiseen painiin. Onneksi pihassa oli muutama varjokohta ja sisällekin pääsi vilvoittelemaan. Miki esitteli taloa Nannille ja molemmat kokeilivat myös uutta kevythäkkiä - yhtä aikaa tietysti! Nannin lähdettyä Miki söi hiukan raksuja piimän kera ja kellistyi unten maille.
Mamma ilmoitti Mikin Heinolan pentunäyttelyyn 15.8.2010 niin saadaan harjoitella kehässä käyttäytymistä tositilanteessa.




sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Myyräntyöt jatkuvat




Mikin myyrämäinen päivä jatkui, kun katseltiin kansansoudun ohikulkevia paatteja. Rannassa oli runsaasti vesimyyrän koloja, joita Miki päätti laajentaa. Prinsessa oli seurana, mutta makaili vain vieressä katsomassa kun poika uurasti.

Myyräntyötä


Lauantaina Miki viimein onnistui syömään myyrän ennen kuin mamma ehti hätiin. Prinsessa muilutti sen salaa takakautta pihaan. Hyvin suli masussa. Eilen Miki harjoitteli myös esterataa Riinan kanssa. Miki juoksi hiekkalaatikosta, istui sen reunalle, jatkoi pari estettä, kiersi tolpan ja hyppäsi renkaiden läpi. Sitten se sai kauhean terrierihepulin ja juoksi pitkin pihaa tyhjä muovipullo suussaan. Isi totesi että Miki taisi ottaa rähinäjuomaa lauantain kunniaksi.


Tänään aamulenkillä Miki tarkkaili kuin porkkana, kun coton de tulear Aada haukkui sitä pihastaan. Leikkipuiston vierustan heinä oli leikattu ja siitäkös Miki ilahtui. Se kaivautui heinien alle kuin myyrä ja olisi varmasti viettänyt siinä koko päivän ellei mamma olisi alkanut puolen tunnin kuluttua kyllästyä.


Kotona isi myrkytti talon sokkelin vierustat, koska muurahaiset tulivat taas olohuoneeseen. Mikiä on nyt pidettävä hihnassa varoajan verran.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Kuka nosti kissan pöydälle?



Mikiä otti kupoliin, kun Prinsessa kehtasi makuuttaa itseään hänen harjoittelupöydällään. Sitten Miki keksi että pystyy hyppäämään pöydälle leikkimökin terassilta, mutta mamma otti kiinni ja laski maahan ettei tulisi pipi! Prinsessalla oli punkki otsassa ja mamma pyöritti sen pois ja laittoi taas annoksen Frontlinea. Prinsessa on tällä viikolla joka päivä tuonut tuliaisiksi myyrän. Ovatkohan myyrät niin pökerryksissä helteestä etteivät jaksa juosta karkuun?


Miki oli tänään katsomassa Riinaa ratsastusleirillä ja siellä sattui olemaan kylässä myös 9-viikkoinen labradorinpentu Essi. Vastaan tuli myös haavoittunut nokkosperhonen, joka oli hieman pelottava kun räpytteli päin nenää. Illalla tuli sade ja ilma jäähtyi. Niinpä Miki jaksoi tehdä kävelylenkin vain muutaman istumalakon kera. Mammalla ei ole ongelmaa siinä että Miki vetäisi hihnasta - pikemminkin ongelmana on saada pentu kävelemään.


Miki on nyt kokeillut löytynyttä haukkumistaitoaan ahkerasti ja koettanut komentaa mammaa. Tänään harjoiteltiin näyttelyhihnassa kulkemista kahdella eri hihnalla. Mammalla on vanha valkoinen naru bulliajoilta ja uusi metalliketju, johon osti lyhyen mustan nahkahihnan. Molemmat kelpaavat Mikille. Seisominenkin sujuu pikku hiljaa kun harjoittelee pätkissä. Peppu menee kyllä helposti maahan. Miki sai myös kankaisen keyvthäkin makuuhuoneeseen unipesäksi. Tällä hetkellä tuntuu vanha kunnon patja kelvata paremmin. Mammalla oli ajatuksena, että aamupisun jälkeen (siis klo 5 aikoihin...) Miki voisi mennä häkkiin nukkumaan. Nyt mamma on laittanut Mikin kodinhoitohuoneen pentuhäkkiin. Sieltä ei vain kuule jos Miki haluaisi ulos ja kun tuo sisäsiisteyskasvatus on edelleen käynnissä pitäisi vahinkoja välttää. Nyt mamma toivoo ettei uudesta häkistä muodostu uutta vessaa Mikille.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Makupaloja ja vessajuttuja





Miki ei ole nyt tyytyväinen mammaan, joka joka päivä vie sen suusta herkkupalat. Prinsessa tuo kotiin meheviä myyriä ja mamma vaihtaa ne kierosti maksamakkaraan tai muuhun namiin ja hävittää! Mitä luonnonvarojen tuhlausta. Sen verran malttoi, että otti kuvan muistoksi eilisestä saaliista.




No, helle jatkuu ja samalla koiran leppoisa köllöttely ja sadettajalla leikkiminen. Mikin mielestä mamma on myös hieman outo, koska kastelee häntä kastelukannulla eikä vain kasveja. Kai koirat nyt sentään kasvavat kastelemattakin? Mikin hampaita on irronnut tiiviseen tahtiin. Pikku hampaat edessä ylä-ja alaleuassa ovat kadonneet johonkin.




Mamma on selaillut sisäsiisteyttä käsitteleviä sivuja. Mikihän on ulkona lähes koko ajan ja sisällä ollessaan pidempään yksin pentukehässä. Pentukehä pysyy jo kuivana melko hyvin, mutta muualle taloon voi pisu tulla. Miki ei osaa pyytää aina ulos ja mamma ei aina edelleenkään aina erota muuta nuuskuttelua siitä "hätänuuskuttelusta". Isomman hädän kohdalla homma on selvästi helpompaa, koska sen tulon havaitsee selvemmin ja oikean paikan hakeminen vie aikaa. Talossa on ihana viileää ilmastoinnin ansiosta ja siellä ollaankin oltu nyt enemmän kuin aikoihin, mutta samalla pisua on tullut tänään kaksi kertaa sisälle: kerran lattialle ison häkin viereen ja kerran häkin sisään petiin. Häkkiin pissaaminenhan oli Mikille ihan tapa kun se tuli taloon. Ja tuo samainen peti pissa-alustana, jota on pesty ja pesty mutta ilmeisesti siihen on jäänyt vessan haju. Mamma laittoikin koko häkin kasaan, kun siitä ei tunnu olevan kuin haittaa. Miki nukkuu yöt sisäsiististi makuuhuoneessa ja osaa siellä mennä huoneen ovelle, jos haluaa pois. Kodinhoitohuoneen pentukehässä Miki viihtyy lähes varmasti sisäsistinä. Siispä tuo iso vanha bullihäkki oli jonkinlaisessa vessan asemassa. Nyt aiotaan opetella ulos pyytämistä. Miki oppi tänään haukkumaan käskystä, joten siitä lähdetään!

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Hiekkalaatikolla

Eilinen päivä oli niin kuuma, että se sujui Mikiltä miltei vain köllötellen. Käytiin toki aamulenkillä ja leikittiinkin välillä. Illalla mummi tuli hoitamaan Mikiä, kun muut lähtivät The Baseballsien konserttiin Yyteriin. Miki olikin sitten pirteä, kun kotiväki palasi klo 10.30. Mammaa kyllä jo väsytti ja innokkaan pennun rauhoittamiseen meni jonkin aikaa.


Tänään Miki kisaili hiekkalaatikossa Prinsessan kanssa ja kävi Viivi-paran hermoille niin että kissa viimein tarrasi poskikarvoihin kiinni oikein kunnolla molemmin etukäpälin. Kas kun Miki oli vyöryttänyt Viivin alleen ja se alle kolmikiloisena oli selvästi alakynnessä. Mamma mokoma päivitti blogia ja pojalla oli tylsää. Mamma askarteli pahvilaatikosta namukätkön, jotta aika kuluisi hetken verran. Seuraavaksi ohjelmassa on ulkoilua, koska nyt sää on miellyttävän pilvinen. Taitaa olla hyvä päivä harjoitella seisomista ja esteiden hyppäämistä. Miki on muuten viime viikolla pissannut ekaa kertaa pihan ulkopuolelle lenkin aikana. Sitä ennen se on tehnyt tarpeitaan vain kotipihaan ja mummuloiden pihoihin. Miki nostaa jo koipeakin. Eilen Prinsessa toi taas myyrän näytille. Onneksi Miki nukkui eikä huomannut. Prinsessa rouskutteli myyrän kurkustaan alas äidin aurinkotuolin vierellä ja Miki uinui varjossa.

Illalla on taas kynsienleikkuu. Mamma tekee sen joka viikko. Mikin silmät vuotavat aurinkoisina päivinä helposti ja niitä saa puhdistaa usein.

Korvajuttuja







Mamma otti Mikistä naamakuvia, jotta voi katsoa ovatko korvat nousussa ei-toivotulla tavalla. Jos ne alkavat hörötellä, on ne syytä teipata. Tällä hetkellä normaaliasennossa ne ovat aivan rotumääritelmän kuvan kaltaiset, mutta kun Miki liikkuu, niin silloin ne tietysti liikkuvat myös. Kun Miki katsoo ylöspäin, nousee oikea korva enemmän kuin vasen. Mammalla ei ole kokemusta luppakorvakoirista, koska on aina omistanut pystykorvaisia. Amerikkalaisen bullterrieri Rajun (Kaleco Rough And Raju, kuva vasemmalla) korvat piti teipata pystyyn ja se vasta show olikin! Raju ei ollut nimensä veroisesti kovin rauhallinen tapaus ja onnistui aina ravistelemaan tai raapimaan teippaukset auki, jos jäi ilman vahtia. Lisäksi sen korvat olivat todella isot ja pehmeät, joten niiden virittäminen pystyasentoon ei onnistunut ihan millään pikku tulitikuilla. Korvien sisäpintaan piti askarrella isoon haavalastarin palaan ensi tukitikut isoista takkatikuista. Sen jälkeen pala teipattiin korvan sisäpuolelle lähelle tyveä ja käännettiin korvat rullalle ja kiedottiin teipillä. Sama tehtiin molemmille korville ja sitten ne kiinnitettiin kärjistään toisiinsa teipinpätkällä, jotta pysyivät pystyssä toisiinsa tukien. Systeemi on sama kun dobermannien korvia teipattaessa. Mamma onkin onnellinen, että toiseen suuntaan teippaaminen on huomattavasti helpompaa. No, Rajun kohdalla koko homma oli oikeastaan melko turhaa, sillä sen purenta oli huono eikä se olisi Suomessa pärjännyt näyttelykehissä, vaikka Amerikassa pärjäsikin. Siellä ei purentaa pidetä kovin oleellisena ja se kyllä näkyi koirien perimässä. Yleisiä olivat myös purennan korjausleikkaukset (jota muuten ehdotti eläinlääkäri mammallekin). Alakuvassa Raju pienenä - todisteena sitä että kyllä bullitkin ovat somia pentuina!




keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Aamuruuhka Kehäkukantiellä




Miki ja mamma lähtivät aamukävelylle Prinsessa-kissan kanssa. Edellisiltana oli ukkostanut ja koko yön satanut. Maa oli vielä märkä ja asfaltilla vesilätäköitä, joista molempien eläinten piti maistaa vuorotellen - kissa edellä ja koira perässä. Puolessa välin matkaa seuraan liittyi kiihtynyt isä-västäräkki, joka vahti joka askeltamme kovaänisesti sirkuttaen. Se hidasti molempien kaverusten matkantekoa huomattavasti. Kissan piti naksuttaa sille hampaitaan ja Mikin istua ja tuijottaa. Miki yritti aina välillä myös leikkiä Prinsessan kanssa, jonka pinna kesti vain tiettyyn pisteeseen. Hämäläisten talon kohdalla syntyi pieni ruuhka, kun tytöt tulivat ulos kissansa kanssa ja tietä pitkin tallusti paikalle vielä Tassu-koira isännän kanssa. Ohitustilanne ei kuitenkaan aiheuttanut suuria tunteita vaan siitä selvittiin hyvinkin sivistyneesti. Prinsessa istui keskellä tietä ja tuijotti arvokkaasti kaikkia muita, toinen kissa otettiin syliin ja Miki istui mamman jaloissa. Tassu suoritti onnistuneen ohituksen.