Avara luonto esittää

Mikin viikonloppu sujui Turun koiranäyttelyn jälkeen luonnonmukaisessa tunnelmassa. Näyttelymatka meni hyvin ja säilyimme kuivin jaloin ja tassuin. Matkan aikana satoi mennen tullen, mutta onneksi ei auto vuotanut. Miki esiintyi kauniisti ja tuli kakkoseksi. Kehäsihteerin outoa käsialaa hetken tavailtuaan mamma sai selvää arvostelustakin.

Lauantai-iltana Miki tutki kastemadon maallista matkaa (katso video) ja haisteli kuulumisia ilmeisesti hyvin syvältä putken päästä... (katso toinen video). Sunnuntaina vietiin omppuja peuroille Kokemäen metsään ja siellä olikin hieno puro, jonka vesi ryöppysi salaojaputken päästä voimalla ja vauhdilla. Moinen luonnon näytös sai Mikin aivan sekaisin (katso kolmas video). Mamman piti kantaa Miki pois ojasta ettei poika-parka vallan jäädy sinne. Onneksi oli saappaat jalassa.

Sunnuntai-iltana Walle tuli kylään ja loppuilta nautittiin ruohon ja mullan tuoksuisista koirista. Hyvin oli molemmat pyöritetty kasvimaalla ja hiukan pitkäksi venähtänessä ruohossa. Mamma kuvasi Elinan kanssa molemmat pojat puolivuotisjuhliensa kunniaksi hieman paremmalla onnella.

Uusia kuvia

Puolivuotispotretti

Mikiä yritettiin tänään kuvata, mutta hiukan heikoin tuloksin. Itse asiassa seisontakuvat olisivat olleet aivan hienoja, mutta Riina, joka otti kuvat heilautti melkein joka kerta kameraa hiukan. Lopputuloksena epätarkat otokset. Tässä kuitenkin yksi Photarilla paranneltu ja yksi tärähtämätön kuva.

Mamma kävelytti Mikiä sillä aikaa kun Siiri oli karatetunnilla. Etujalka tuntui vertyvän lenkin edetessä. Eläinlääkärin aika on jo varattu torstaiaamuksi klo 10, jos ontuminen ei lakkaa. Kotona mamma ja Riina mittasivat Mikin ja korkeudeksi saatiin 27,5 cm. Vielä on varaa...

Metsässä jälleen

Miki kävi lauantaina taas metsähommissa. Tällä kertaa haettiin lisää polttopuita talveksi. Keikka oli viimekertaista nopeampi. Metsässä oli hirvikärpäsiä, mutta ne eivät piitanneet Mikin vaaleasta väristä. Mammasta ja isistä ne näyttivät pitävän enemmän. Miki ehti kätkeä purukrokotiilinsä metsään eikä sitä löytynyt. Sinne jäi jemmaan. Ehkä se löytää joku onnekas kettu tai sitten Miki itse, kun seuraavan keran mennään. Mummulassa tänään Miki kätki toisen krokotiilin lenkkitossuun eteisen nurkkaan. Näppärästi oli vielä kääntänyt lenkkarin kallelleen vasten seinää. Krokon pyrstö näkyi silti ja mamma poimi krokon mukaan kun lähdettiin kotiin. Kotona Miki sai sen taas ja nyt se on jälleen jossain kätkettynä. Löytynee tyynyn alta?

Miki alkoi tänään ontua oikeaa etujalkaansa ja mamma epäilee sen kipeytyneen, kun Miki hyppi sohvalta. Toivottavasti se paranee ensi viikonlopun lauantain Turun näyttelyä varten, jossa Miki esiintyy numerolla 150. Mikin hampaiden katsomista on nyt harjoiteltu lähinnä oman väen kesken (kotiväki, mummi, naapurin lapset). Tuire Kaimion oppeja on yritetty hyödyntää tässäkin hommassa tyyliin hiljaa hyvä tulee. Miki vaan on aina niin innoissaan, jos joku vieras sitä lähestyy - puhumattakaan tutuista, että homma menee meuhkaamiseksi. Rauhoittumista pitäisi harjoitella kovasti. Mamman työkaveri lupaili kurkistaa suuhun, joten täytyy sopia hampaiden tarkastustreffit ensi viikoksi. Ja naapurustosta löytyy muutama Mikille "oudompi" koiranomistaja, joita voisi vielä pyytää tekemään saman homman. Mamma on koko perjantain työmatkalla Helsingissä ja kotiutuu vasta iltakymmeneltä, joten Miki täytyy varmaankin puunata jo torstaina näyttelykuntoon. Kaikki sormet ristiin, jotta poika suostuu näyttämään hampunsa tuomarille. Ja toivottavasti sää ei ole aivan kaamea vaikka sadetta onkin kovasti ennustettu loppuviikoksi. Näyttely kun on ulkosalla!

Puolukannoutajat vauhdissa

Viime viikonloppuna Miki teki metsäretken mamman, Riinan ja Siirin kanssa. Retken tukikohtana oli ystävien kesämökki ja kumppaniksi marjannoutoon liittyi Walle. Mustikoita ja puolukoita löytyikin runsaasti ja kun ihmiset eivät ihan koko ajan jaksaneet niitä koirille suoraan suuhun syöttää, piti itsekin nyppiä varvuista marjat irti. Se oli kyllä koirien mielestä aika epäreilua ja kovasti ne yrittivät saada emäntäväkeä koulittua hieman ahkerimmiksi marjansyöttäjiksi. Jos koulutus oli tehotonta, saattoi aina työntää päänsä sankoon ja syödä marjoja suoraan sieltä - siitä eivät kyllä emännät oikein tykänneet! Loppupäivästä Mikin selässä oli mustien pilkkujen lisäksi myös sinisiä. Ihme ja kumma ettei yhtään punaista väriä irronnut puolukkamättäistä Mikiin, sillä sen verran paljon koirat painivat mättäiköissä. Kerran Miki kieri hienon voltin alas sammaleiselta kiveltä.

Koko päivän metsäily ja leikki Wallen kanssa sai Mikin vaipumaan kotimatkalla syvään uneen. Ehkä siihen auttoi myös saunominen. Miki juoksi metsäojaa edestakaisin niin että sai jalkoihinsa komeat savisukat, jotka mamma päätti hävittää saunomisen yhteydessä. Savisukat sai myös Siiri, joka teki upit pihapiirin lammikossa. Onneksi oli varavaatteita mukana.

Koirapuistossa Miki ehti viikolla leikkiä Veeti-russelin kanssa, joka olikin oikein kiva kaveri. Myös Reino ranskanbulldoggi tavattiin puistossa eräänä toisena iltana. Siellä olivat myös Nala, saksanpaimenkoiranpentu ja belgianpaimenkoira (tervuerense-versio) sekä hollanninpaimenkoira. Belgialainen kävi aina välillä komentamassa nuorisoa, joka paini innokkaasti keskenään. Miki on myös melkein joka ilta käynyt laskemassa Harmaalinnan lampaat. Lammasaitaus on koira-aitauksen vieressä, joten samalla näkee onko koirakavereita paikalla.