Kamut kylässä - Friends visiting

Suusta suuhun -menetelmä. From mouth to mouth.

Pajupuu kätkee Oton. Willowtree hides Otto.

Otto ottaa kurvin. Otto cuts the curve.

Tää luu on nyt mun! This bone is mine now!

Mamman kotiläppäri teki lakon ja joutui huoltoon. Siitä syystä blogin päivitys hidastui hetkeksi. Tietsikka on vieläkin poissa, mutta työkoneelle saatiin kamerasta ladattua nämä otokset Oton ja Mikin treffeiltä, jotka alkoivat kaatosateessa Harmaalinnan koirapuistossa 9.8. Koko päivän oli ollut aurinkoista, mutta puoli tuntia ennen treffejä pikimustat pilvet nousivat taivaalle ja sade alkoi. Sateen tauottua ja taivaankin jo paljastuttua rohkaisimme itsemme ja menimme koirapuistolle - tosin Miki ja mammakin autolla tällä kertaa. Hyvä olikin, sillä vain vartin verran siellä ehdimme olla ennen kuin alkoi aivan tajuton kaatosade ja meidän piti paeta autoihin ja ajaa kotiin jatkamaan treffejä.

Otto on parsoni ja Mikiä paljon hoikempi ja notkeampi velikulta. Päälläseisontakin sujui mallikkaasti ja tavaroiden ryövääminen ryömintäasennossa sitäkin nopsemmin. Miki oli ihmeissään, kun ryömivä ja vikisevä Otto lähestyi pentumaisesti kosiskellen hänen hallussaan olevia luita. "Annan mulle, kun olen näin pieni!" Otto ilmeisesti sanoi ja kiepsahti välillä päänsä yli kuperkeikan. Miki varmaankin itse ajatteli, että antaa pennun armosta ottaa niitä puruluita aina välillä. Rähinää ei juuri ollut, vaan kaikki sujui sulassa sovussa. Puruluu suussa vuorotellen juostiin toisen edellä pitkin pihaa. Otto tajusi piiloutua kääpiopajun alle ja Miki jo luuli että puu söi Oton, kun sitä ei sen oksien alta löytynyt. Vaan Otto olikin ehtinyt jo mennä puun toiselta puolelta pakoon. Possunsaparokisan voitti Miki, mutta loppupeleissä Otto onnistui saamaan saalikseen härkäpuikon ja pitikin siitä niin tiukasti huolen että sai viedä sen kotiin tuliaisina.

Miks toi nainen aina kuvaa mua? Why does that woman always photographs me?

Saman viikon torstaina Walle tuli kylään pitkästä aikaa. Viimeksi pojat tapasivat Pieksämäellä. Tuttu junaleikki alkoi heti ja aikuisviihdemäinen 69 sujui vanhalla rutiinilla. Koirat olivat lasten kanssa ulkona juoksemassa, kun emännät joivat teetä ja katselivat Being Humania dvd:ltä. No, otettiin Wallesta sentään muutama potretti. Yhteiskuvaa ei tällä kertaa tullutkaan napattua.

Miki oli Wallen vierailun jälkeen hieman ylikierroksilla ja juoksi huoneesta toiseen vielä vieraiden lähdettyä Wallea etsimässä. Vai mahtoikin se pajupuu syödä Waltsunkin?

Our laptop broke down and there has been forced brake in updating this blog. Today mom loaded photos to work laptop and wrote some news. Otto was visiting us last week. There had been nice, sunny weather all day long until half an hour before our meeting. Dark cloudes gathered above us and pouring rain came down. Rain stopped for a while and we drove to dog park to meet Otto. We managed to play there about 15 minutes before really strong shower made us run into the cars and drive to our house. Later sun appeared again and dogs could play outside. They were chasing each other holding chewing bones in turns. Sometimes Otto won, sometimes Miki. Eventually Otto got one bone back home as a souvenir. Otto was clever and hid under miniature willow tree with hanging branches. Miki thought the tree ate Otto since Otto run away from the other side of the tree and Miki couldn't find him. Otto was much more flexible than Miki. He could stand on his head and crawl around. Otto tried to pursuade Miki to give him bone by crawling and whining like a little puppy (he is not that small anymore!).

Later that week me met Walle. it had been a while since we met - it was in Pieksämäki. Boys started to play "tarin" again and gave us an 18 rated show in position 69. Girls were outside playing with the dogs while ladies sat inside and drank tee and watched Being human dvd. Well, mom took photos of Walle posing on the street but Walle was a little bit bored with that. After guests left Miki run around the house looking for Walle. Maybe he thought the bad willow tree ate Walle!

Kesälomalla - Summer vacation

Mikillä on ollut vauhdikas heinäkuu. Hän on käynyt kahdessa näyttelyssä; Tampereella russelien  (SJRT ry)erikoisnäyttelyssä ja Porvoossa drive-in-näyttelyssä. Molemmissa menestys oli hyvä! Tampereen näyttelyn jälkeen Miki lähtikin lomalle Nousiaisiin oman Sara-äidin hoiviin ja kotiväki matkalle USA:an. Tosin äiti ei tainnut olla erityisen hoivaavalla tuulella, kun kuulemma ei päästänyt poikaa kainaloonsa nukkumaan eikä suostunut aamyöstä leikkimään. Osku-kaverinkin kanssa oli ollut pieni erimielisyys puruluun omistussuhteista, jonka jälkeen Miki oli mullitellut jonkin aikaa. Nanni-siskokin ehti komentaa, joten totuttelemista riitti. Omassa kodissaan ainoana koirana ja kissojen valtiaana elävän hemmon olikin aika saada pientä kurinpalautusta. Ei sitä kaikkien suusta voi varastaa ruokaa kuten Prinsessa-kissalta.

Tuomari Matti Luoso sijotti Mikin Tampereen erikoisnäyttelyssä neljänneksi junnusarjassa. Porvooseen Miki matkustikin kasvattajien ja sukulaiskoirien kanssa. Siellä hän sijoittui kakkoseksi ja sai varasertin! Molemmissa kisoissa hän on ollut ERInomainen. Luoson mielestä Mikin pää oli auringonpaisteessa ruskea. No joo, kyllähän korvien taitteet aurinko polttaa vaaleammiksi, kun koko kesän on ulkona. Mammankin punaiset raidat kestivät kesäsäässä vajaat kaksi viikkoa ja nyt ovat jäljellä vain vaaleat raidat...

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja oma väki palasi lomalta ja haki Mikin kotiin kissoja kiusaamaan. Kova kiire oli merkata kulmakunta jälleen omaksi. Miki vinkui sitkästi portin takana heti kotiin päästyään kunnes pääsi lenkille. Miki astui takatassunsa varmaankin johonkin terävään sorakiveen lenkillä ja alkoi aristaa takajalkaansa. Paikalla oli samaan aikaan naapurin Tassu-cairnterrieri, jonka isäntä kertoi että Tassulla oli ollut pieni soranpala varpaiden välissä edellisellä viikolla. Mamma yritti katsoa mikä Mikin tassussa on, muttei nähnyt mitään. Loppulenkki menikin niin, että mamma kantoi Mikiä, joka ei halunnut enää astua tassullaan vaan istahti pensasaitojen alle värjöttelemään. Hiki tuli mammalle ennen kuin kotiin päästiin. Kotona tassu pestiin ja isin kanssa tarkastettiin taskulampun kanssa mitä siellä varpaiden välissä oikein on mutta ei siellä mitään näkynyt. Ontuminenkin unohtui kokonaan, kun varikset uskalsivat laskeutua takapihalle ja Miki kiihdytti nollasta sataan alta aikayksikön.

Mamma sopi Mikille treffit pikkuserkkunsa uuden koiran Otto-parsonin kanssa Harmaalinnan koirapuistoon ensi tiistaiksi ja Walle tulee kylään torstaina. Joten hauskaa riittää vielä ensi viikollakin.

Miki has had an adventorous July. He has attended two dog shows, Jack Russell Club of Finland's Specialty Show in Tampere and drive-in show in Porvoo. In Tampere Miki was 4th in his class and in Porvoo he was 2nd and got reserved certificate (Res-C). Jugde in Tampere said that Miki's head is brown at the moment, not black. Well, since we have spent whole summer outdoors no wonder it has faded some.That happened to my red highligts in two weeks. None of them left now, only blond ones.

Miki travelled to "day-care" with breeders after Tampere show and they took him to Porvoo show. Miki's family travelled to US. Miki's mother Sara was not very pleased to have her boy back and didn't let him sleep on the same bed or want to to play in the night! Osku-boy and Miki's sister Nanni gave him some warnings when he tried to steel food from their bowls. And once Miki got mad at Osku when he couldn't steel his bone! Well, so it happens when you are used to boss cats arond house and take mice out their mouth. Other Russells are not as tolerant.

All fun lasts only a while and Miki got back home after two weeks. He was very anxious to walk around old neighbourhood and mark it. Once on a walk he stepped on something that hurt his hind leg and he started to limp. Mom had to carry him home since he refused to walk and just sat holding his paw up. Maybe there was some small piece of gravel stuck between toes? Mom washed the paws and checked them with torch - nothing. Limping was suddenly forgotten when flock of crows landed on the backyard. Miki took off so fast you could hardly see him!

Mom made a date for Miki with her second cousin's new Parson Russell puppy Otto. Walle is coming to meet us next week too, so fun things just keep on coming!