Miki opetti mammalle hienon tempun. Kun mammaa tökkää vasempaan pohkeeseen, se antaa namia. Ihan aina homma ei toimi, sillä mamma mutisee jotain eikä namia tule! No jaa, mamma sortui omaan näppäryyteensä kun keksi opettaa Mikille käskyn "Nenä". Miki näet ihan itse keksi tuon pohkeen tökkäämisen ja kun se oli niin hauska juttu, mamma ajatteli hyödyntää sen. Tuloksena kuitenkin oli se, että Miki tökkii pohjetta kiihkeästi ja odottaa sanaa "Nenä" ja sen jälkeen namia. Tai namin voi ihan hyvin antaa ilman sitä sanaakin, kunhan antaa - Mikin mielestä. Käskyn tietysti pitäisi tulla
ennen sitä tökkäystä. Tänään Miki yritti kouluttaa myös mummia samalla metodilla.
Lauantaina Miki aloittaa pentukoulun ja silloin se saa maistaa omaa lääkettään. Koirakioskilla on metodina naksutin ja siihen olemme tällä viikolla ehdollistuneet.
 |
| Kauhea lumimies - eikun lumikoira. |
Miki on leikkinyt viine aikoina koirapuistossa valkoisen paimenkoiran pennun Lunan (jo toinen tuntemamme Luna), vehnäterrieri Maisan ja westien kanssa. Westien nimen mamma jo unohti, kun olemme nähneet vain kerran. Naapurin aikapojat Eetu ja Ponkki jaksavat ilahduttaa Mikiä päivittäin lenkillä ja lumi se vasta ihanaa onkin. Mamma osti hienon vilkkuvan ledvalokorun pantaan, josta Miki ei oikein perusta ja yrittää purra sitä aina välillä. Se kuitenkin valaisee kivasti, kun pöhkimme pusikoissa iltamyöhään jänisten jäljillä. Alla olevassa videossa sitä vilkkuvaloa ei vielä ole ja Miki sulautuu hienosti maisemaan.
Miki yritti viime viikolla kiihkeästi pihalta sisälle ja mamma melkein päästikin kunnes huomasi että pojan suupielestä roikkui jotain. Myyrän häntä. Muu myyrä oli jemmassa suussa. Miki halusi sisälle lämpimään nauttimaan luonnon antimista, mutta julma mamma ei päästänyt. Meni vain hakemaan kameraa ja jätti pienen koiran oven taakse!
 |
Välillä me ollaan näin...
...ja välillä näin.
Ja näinkin voi olla! |
