Hermojen venytystä - eikun hampaiden

Mikin tiukat alakulmurit ovat saaneet jumpaa pari viime viikkoa. Tiukat ovat vieläkin, mutta eivät aiheuta ikeniin ainakaan mitään vammaa. Asettuvat kyllä ientä vasten, mutta eivät pureudu niihin. Alaleuka mitä todennäköisimmin kasvaa vielä ja levenee, joten paniikkiin tuskin on syytä. Mamma uskoo vakaasti että luonto korjaa homman kotiin varmemmin kuin mamman peukut, joihin pitäisi kait pian laittaa rakkolaastarit. Mikin ilme on kuvassa paljon puhuva. "Joko sinne suuhun taas joku on tunkemassa?"

Ui-ui-mari

Miki oli kokeilemassa Kokemäenjoen vettä kaupungin pohjoisrannalla, kun Riina oli jazztanssissa. ohi ajoi isoja veneitä, jotka nostattivat aaltoja. Miki kehitti kahluuta varten ihan oman äänen - jotain murinan ja vikinän väliltä olevaa kurlaavaa uikutusta. Tässä klipissä se kuuluu.

Bää-bää Teppo, onko villoja?

Mikin ja lampaiden suhde syvenee päivä päivältä. Taitaa pojan urahaveissa häämöttää lammaspaimenen virka. Tänäänkin piti saada haistaa ja nuolla jokaisen kuuden lampaan turpa. Muita päivän tärkeitä hommia on tarkistaa kaikki jokirannan polun myyränkolot ja mahdollisesti laajentaa niiden suuaukot. Ehkä voisi ryhtyä myös grynderiksi myyrille? Pienen taka-ajatuksen kera tosin...

Lampaista tuli mieleen yksi bullterrieritapaus ystäväni näyttelyreissulta. Tauolla junnubulli pääsi irti ja juoksi läheiseen lammasaitaukseen kauhistuneiden lampaiden perään. Yksi lammasparka liukastui kuraisella laitumella ja bulli tavoitti sen. Kauhistuneet katsojat uskoivat näkevänsä verisen näytelmän, kun bulli loikkasi lampaan päälle - ja alkoi autuaasti nuolla sen turpaa!

Miki on ansainnut itselleen toiseksi nimekseen Teppo. Kas kun mummi leikkasi talteen Mummo-sarjakuvastripin, jossa mummo tulee hoitamaan pientä mustavalkoista Teppo-koiraa. "Ei oo raukka ruokaa saanut", mummo toteaa ja kaataa Tepon kupin kukkuralleen raksuja. Kun emäntä palaa matkalta kotiin, on vastassa erittäin pulska ja iloinen Teppo sekä mummo joka toteaa: "Kovin oli Teppo nälissään". Tämä viimeinen lause on nykyisin perheessämme lentävänä lauseena aina kun Miki päästää keittiössä selkäpiitä raapivan nälkäänkuolemiskiljaisunsa. "Kovin on Teppo nälissään!" Ja Miki-Teppo tuntuu olevan sitä 24/7.

Veljekset kuin ilvekset?

Perjantaina Miki tapasi iltalenkillä ranskanbulldoggi Reinon eli Reiskan emäntineen. Reiskaan olimme törmänneet jo eläinläkärillä rokottamisen yhteydessä. Reiska on saman ikäinen kuin Miki ja sattumoisin myös valkoinen mustin merkein. Ulkonäkö muuten on tietysti hieman erilainen... Koska pojat tykkäsivät kovasti toisistaan päätimme mennä Harmaalinnan koira-aitaukseen leikkimään. Sieltä oli juuri poistumassa staffi ja saimme olla hetken nelistään. Sitten leikkiin mukaan tuli saksanpaimenkoira Aksu perheineen - isä, äiti ja kaksi juuri kävelevää lasta. Aksu ihmetteli aika pitkään pikkukoiria, mutta yritti juosta mukana. Painiminenhan ei oikein sujunut, koska pienet juoksivat sen mahan alta ees taas. Miki oli leikkituokion jälkeen aivan harmaa, koska sattumoisin kieri koko ajan siinä kohtaa kenttää, missä oli vain tiiviiksi tampattua savimaata. Koko muu kenttä olisi ollut nurmikkoa. Aksu väsähti hommaan ensimmäisenä ja lähti pois ja Miki pääsi pikkuhiljaa leikissä siihen vaiheeseen, että Reiskan poskinahan venyttäminen oli kivointa. Niin se oli ilmeisesti Reiskankin mielestä, koskei mitenkään ottanut sitä pahakseen.

Lauantaina olimme koko perhe metsäretkellä. Ajoimme kahdella autolla Isojoelle mamman metsään hakemaan polttopuita taloveksi. Pakettiauton perään laitettiin vielä peräkärry. Miki kulutti metsässä aikaa nuuskimalla ja kaivamalla metsätien hiekkaan valtavan kuopan. Kuoppa oli niin iso, että sieltä näkyi vain Mikin hännänpää. Muutama pienempikin kuoppa tuli tehtyä ja tutkittua puupinojen alustat myyrien varalta. Paluumatkalla poikettiin Toejoelle mummilaan, sillä mummi oli laittanut ruokaa. Kotona kannettiin puut varastoon. Miki istui tyynesti kottikärryn vieressä vaikka sinne heitetyt puut viuhuivat ohi ja pitivät kamalaa kolinaa.

Nenätysten

Keskiviikkona 18.8. Miki kosketti ensi kerran hevosen turpaa - tai pikemminkin hevonen haisteli Mikiä. Itse asiassa kaksi hevosta vuorotellen. Pienen alkuarastelun jälkeen se oli Mikistä ihan mukavaa. Hevosen henki oli lämmin ja turpa pehmeä. Tänään iltalenkillä menimme taas lammasaitauksen ohi ja tällä kertaa Miki uskalsi lähestyä lampaita. Pienen haparoinnin jälkeen Miki haisteli lampaiden turpia ja ne olivatkin niin mielenkiintoiset että aitaukseenkin teki mieli! Ei sentään menty. Hevosten luona mammalla ei ollut mukana kameraa eikä edes kännykameraa, mutta lampaista saatiin kuva.

Tallilla Miki tapasi eka kerran myös tallitytön (tai -naisen) mopsit Amandan ja Candyn. Riina ainakin väittää että uroksen nimi on Candy (tai Kändi, kuten hän lausuu) vaikka mammasta se kuulostaa tytön nimeltä. Kuten Pörrinkin kanssa, myös Candyn kanssa piti nostaa koipea kilpaa päin pensaita. Maassa tyynesti istua kököttänyt Amanda-parka sai humputusta kerrakseen, kunnes mamma vei innokkaan Mikin pois.

Miki on nauttinut mamman kanssa puutarhan antimista. Etenkin vadelmat ja punaiset karviaiset maistuvat. Jos mamma ei poimi, pitää poimia itse!

Naapurien robottiruohonleikkuri on kummastuttanut Mikiä. Siellä se vihreä otus mönkii itsekseen hyristen tonttia pitkin. Mamma on leikitellyt ajatukselle päästää Miki sen kimppuun, mutta siinä voisi naapurisopu kärsiä ja Mikin varpaatkin.

ROPpi tuli Heinolasta

Miki onnistui saamaan ROPin vaikkei ollut kovin yhteistyöhaluinen, kun tuomaritäti yritti katsoa hampaita. Mukana kisassa olivat myös siskot Softail ja Heritage. Onnittelut Nannille hyvästä menestyksestä. Hienosti meni.

Tuomari Kristiina Niemelän lausunto Mikistä: "Erittäin lupaava, vahva urospentu. Kaunis pään profiili. Leikkaava purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Erittäin lupaava rintakehä. Tasap. kulmautunut. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin. Reipas pikkupoika.

Hellettä vaan piisaa

Tässä alkaa jo koko väki kyllästyä kuumuuteen. Onneksi sentään välillä sataa - siitä riittää Mikille iloa. Lätäköt on kivoja eikä yhtään haittaa vaikka varpaat ja karvat kastuu. Miki pääsi eroon molemmista sojottavaista alakulmahampaistaan eilen. Mamma antoi ison luun ja sitä järsiessä hamput hävisivät yllättäin. Nyt mammaa huolestuttaa kulmisten kasvusuunta, joka näyttäisi menevän liikaa sisälle päin. Sunnuntaina 15.8.10 mamma ja Miki ajavat pentunäyttelyyn Heinolaan. Siitä tuleekin aikainen herätys, kun matkaan menee nelisen tuntia. Tänään Miki nappasi vahingossa Riinaa käteen, kun innostui liikaa keppihevosleikistä ja käsi sattui siihen väliin. Piti osua keppariin! Kivat paukamat jäi käden selkään ja ihan hivenen meni iho rikki kulmurin jäljen kohdalta. Mamma varoitteli taas tyttöjä liiasta koiran riehuttamisesta. Terrierimäiseen tapaan riehuminen tahtoo jatkua ja jatkua kunnes joudutaan jäähylle. Tätä edelleen harjoitellaan - saa nähdä millainen murkkuikä meille iskee.

Keskiviikkona Miki tapasi tallilla vanhan Pörri-koiran, jonka kanssa piti kovan "nostan jalkaa ja pissin" -kisan. Voittajaa ei julistettu.

Hampaat höllässä

Miki oli tänään ihmeissään, kun osui Harmaalinnan koira-aitaukselle samaan aikaan viiden muun russelin kanssa. Aitauksessa oli Veera-äiti ja sen seitsenkuiset pennut Henry, Doris ja Täplä sekä yksi sisar, jonka nimen mamma jo unohti. Mikiä aluksi vähän jännitti, kun muut tulivat laumassa sitä katsomaan, mutta ei kauan kulunut kun trikolorista Täplästä tuli Mikin viikon ihannetyttö. Kaikki Veeran pennut olivat sileäkarvaisia, pysty- tai ruusukorvaisia ja hyvin lyhytjalkaisia. Henry oli melko kookas kuten äitinsäkin, mutta kaikki muut selvästi Mikiä pienempiä. Täplän korvat oli teipattu alas. Miki humputti Täplää autuaasti ja tyttö oli ihan tyytyväinen oloonsa. Muut russelit juoksivat kepin perässä minkä kintuistaan pääsivät. Miki taisi pari kertaa juosta jonon jatkona noin puoleen väliin matkaa, mutta istui sitten odottamaan että Täplä tulisi tarttumisetäisyydelle. Kotimatkalla Miki sai viimein ison vaihteen päälle ja koko matka tultiin juosten. Mammalle pukkasi ihan hiki pintaan siinä vauhdissa.

Mamma mittasi Mikin säkäkorkeuden ja sai tulokseksi noin 25,8 cm. Painoahan Mikillä oli kaksi viikkoa sitten 5,85 kg. Rinnanympärystää mamma koetti mitata kyynärpäiden takaa ja sai tulokseksi 43 cm mikä on aika paljon! Mikäli mittasi oikeasta kohdasta. Tämän hetkistä elopainoa ei saatu selville, koska talon digitaalisesta vaa'asta meni paristot eikä kaapista löytynyt varaparistoja. Mamma on vähentänyt koulutuksessa käytettäviä makupaloja ja pienentänyt taas päivittäisen ruuan määrää. Miki ei ole ollut kovin innostunut palloleikeistä eikä oikeastaan mistään missä pitäisi juosta jonkun heittovälineen perässä. Se kyllä hyppii esteitä lasten kanssa ja pitää kiskomisleikeistä.

Mikin molemmat alakulmahampaat ovat jo irtoamaisillaan ja uudet hampaat puskevat ikenistä läpi. Kuvassa näkyvä oikea on jo ihan vinksallaan. Toivottavasti pysyvät hampaat kasvavat oikeaan asentoon.

Lempinimiä ja lepopaikkoja

Mikille on kertynyt jo muutama lempinimi. Useimmiten mamma kutsuu häntä nimellä Miksu, mutta myös Pikku Pöpöä on käytetty. Mikitin tai Miksutin ovat saaneet inspiraation Mickey Mouse Clubhouse eli Mikki Hiiren Kerhotalo -ohjelman laitteesta Mysteeri Mikitin. Riina kutsuu Mikiä myös aika usein Pikku Pedoksi. Viime aikoina Miki on ansainnut myös liikanimen Myyränhenki. Taas tänään Prinsessa toi melkoisen lihavan myyrän tuliaisiksi ja hyvin se taas maistui. Ei muuta kuin matokuuria perään.

Miki on löytänyt uusia unipaikkoja. Olohuoneessa olevan koriarkun päällä voi ottaa päikkärit. Makuuhuoneen sängyn allakin on viileää ja kissojen kiipeilypuun alakerran yksiö on ahkerassa käytössä. Sen oviaukko vaan vaatii Mikin mielestä laajennusta. Jopa makuuhuoneessa oleva kevythäkki on kelvannut öisin. Tosin sängyn jalkopää tai sängyn päädyssä olevan puuarkun kansi ovat ykkösvaihtoehdot yöunille. Mamman kainaloon kömmitään yleensä vasta aamusella.

Miki oli Kokemäellä taas mummulan lammikolla kahlaamassa viikonloppuna. Siellä voi olla aivan vapaana, kun mansikkamaa on sen verran kaukana tiestä metsään raivatulla aukealla. Uimalammessa kelluva muovikanisteri (kiven merkki) sai Mikin hermostumaan ja se jaksoi haukkua sille melko pitkään. Kun siirryimme laiturin puolelle ja Miki tajusi olevansa siellä kauheaa kanisteria lähempänä, se peruutti niin että melkein tippui laiturilta. Paluumatkalla mummulan pihapiiriin, isi näki ison kyyn polun vieressä. Miki ei onneksi nähnyt.

Myrskyn huumaa

Mikillä oli jännä ilta 4.8., kun Porin yli kulki ukkosmyrsky. Sade ei menoa haitannut, mutta illalla sateen jo loputtua tuuli sai aikaan hurjaa menoa. Iltalenkillä oli paljon kiinniotettavia lentäviä lehtiä, kahlattavia lammikoita ja kotipihassa hyvin epäilyttävä ja villisti pyörivä tuuliviiri eli vipperä. Sen kanssa Miki olisi kamppaillut kauemminkin. Onneksi kuitenkin mamma sai Mikin jatkamaan matkaa, sillä tapasimme ihanan puolivuotiaan russelitytön Essin. Valkoruskealla ja nelikiloisella Essillä oli eka juoksu aluillaan ja se leikki oikein innoissaan Mikin kanssa. Kokoero oli kyllä huomattava. Essillä on jalat mallia matalat, mutta hienosti neiti silti välillä hyppäsi Mikin yli.

Miki oli kotona koko illan tarkkana kuin porkkana ja jokainen tuulen aiheuttama kolahdus sai aikaan haukahduksen ja halun juosta ulos katsomaan mikä on hätänä. Viimein poika kuitenkin väsähti mamman kainaloon sohvalle.

Varoitus: seuraavan videon sisältö ei sovi hellämielisille!

Prinsessa toi viikonloppuna Mikille elävän saaliin - pienen myyränpojan. Ajatteli varmasti että Mikin on hyvä harjoitella kiinniottoakin (ja tappoa!) pelkän syömisen rinnalla. Niinpä oheinen video ei sovi jyrsijöiden ystävien katsottavaksi. Videon otti Riina uudella kännykällään.