Korvajuttuja

Mamma otti Mikistä naamakuvia, jotta voi katsoa ovatko korvat nousussa ei-toivotulla tavalla. Jos ne alkavat hörötellä, on ne syytä teipata. Tällä hetkellä normaaliasennossa ne ovat aivan rotumääritelmän kuvan kaltaiset, mutta kun Miki liikkuu, niin silloin ne tietysti liikkuvat myös. Kun Miki katsoo ylöspäin, nousee oikea korva enemmän kuin vasen. Mammalla ei ole kokemusta luppakorvakoirista, koska on aina omistanut pystykorvaisia. Amerikkalaisen bullterrieri Rajun (Kaleco Rough And Raju, kuva vasemmalla) korvat piti teipata pystyyn ja se vasta show olikin! Raju ei ollut nimensä veroisesti kovin rauhallinen tapaus ja onnistui aina ravistelemaan tai raapimaan teippaukset auki, jos jäi ilman vahtia. Lisäksi sen korvat olivat todella isot ja pehmeät, joten niiden virittäminen pystyasentoon ei onnistunut ihan millään pikku tulitikuilla. Korvien sisäpintaan piti askarrella isoon haavalastarin palaan ensi tukitikut isoista takkatikuista. Sen jälkeen pala teipattiin korvan sisäpuolelle lähelle tyveä ja käännettiin korvat rullalle ja kiedottiin teipillä. Sama tehtiin molemmille korville ja sitten ne kiinnitettiin kärjistään toisiinsa teipinpätkällä, jotta pysyivät pystyssä toisiinsa tukien. Systeemi on sama kun dobermannien korvia teipattaessa. Mamma onkin onnellinen, että toiseen suuntaan teippaaminen on huomattavasti helpompaa. No, Rajun kohdalla koko homma oli oikeastaan melko turhaa, sillä sen purenta oli huono eikä se olisi Suomessa pärjännyt näyttelykehissä, vaikka Amerikassa pärjäsikin. Siellä ei purentaa pidetä kovin oleellisena ja se kyllä näkyi koirien perimässä. Yleisiä olivat myös purennan korjausleikkaukset (jota muuten ehdotti eläinlääkäri mammallekin). Alakuvassa Raju pienenä - todisteena sitä että kyllä bullitkin ovat somia pentuina!