Kamut kylässä - Friends visiting

Suusta suuhun -menetelmä. From mouth to mouth.

Pajupuu kätkee Oton. Willowtree hides Otto.

Otto ottaa kurvin. Otto cuts the curve.

Tää luu on nyt mun! This bone is mine now!

Mamman kotiläppäri teki lakon ja joutui huoltoon. Siitä syystä blogin päivitys hidastui hetkeksi. Tietsikka on vieläkin poissa, mutta työkoneelle saatiin kamerasta ladattua nämä otokset Oton ja Mikin treffeiltä, jotka alkoivat kaatosateessa Harmaalinnan koirapuistossa 9.8. Koko päivän oli ollut aurinkoista, mutta puoli tuntia ennen treffejä pikimustat pilvet nousivat taivaalle ja sade alkoi. Sateen tauottua ja taivaankin jo paljastuttua rohkaisimme itsemme ja menimme koirapuistolle - tosin Miki ja mammakin autolla tällä kertaa. Hyvä olikin, sillä vain vartin verran siellä ehdimme olla ennen kuin alkoi aivan tajuton kaatosade ja meidän piti paeta autoihin ja ajaa kotiin jatkamaan treffejä.

Otto on parsoni ja Mikiä paljon hoikempi ja notkeampi velikulta. Päälläseisontakin sujui mallikkaasti ja tavaroiden ryövääminen ryömintäasennossa sitäkin nopsemmin. Miki oli ihmeissään, kun ryömivä ja vikisevä Otto lähestyi pentumaisesti kosiskellen hänen hallussaan olevia luita. "Annan mulle, kun olen näin pieni!" Otto ilmeisesti sanoi ja kiepsahti välillä päänsä yli kuperkeikan. Miki varmaankin itse ajatteli, että antaa pennun armosta ottaa niitä puruluita aina välillä. Rähinää ei juuri ollut, vaan kaikki sujui sulassa sovussa. Puruluu suussa vuorotellen juostiin toisen edellä pitkin pihaa. Otto tajusi piiloutua kääpiopajun alle ja Miki jo luuli että puu söi Oton, kun sitä ei sen oksien alta löytynyt. Vaan Otto olikin ehtinyt jo mennä puun toiselta puolelta pakoon. Possunsaparokisan voitti Miki, mutta loppupeleissä Otto onnistui saamaan saalikseen härkäpuikon ja pitikin siitä niin tiukasti huolen että sai viedä sen kotiin tuliaisina.

Miks toi nainen aina kuvaa mua? Why does that woman always photographs me?

Saman viikon torstaina Walle tuli kylään pitkästä aikaa. Viimeksi pojat tapasivat Pieksämäellä. Tuttu junaleikki alkoi heti ja aikuisviihdemäinen 69 sujui vanhalla rutiinilla. Koirat olivat lasten kanssa ulkona juoksemassa, kun emännät joivat teetä ja katselivat Being Humania dvd:ltä. No, otettiin Wallesta sentään muutama potretti. Yhteiskuvaa ei tällä kertaa tullutkaan napattua.

Miki oli Wallen vierailun jälkeen hieman ylikierroksilla ja juoksi huoneesta toiseen vielä vieraiden lähdettyä Wallea etsimässä. Vai mahtoikin se pajupuu syödä Waltsunkin?

Our laptop broke down and there has been forced brake in updating this blog. Today mom loaded photos to work laptop and wrote some news. Otto was visiting us last week. There had been nice, sunny weather all day long until half an hour before our meeting. Dark cloudes gathered above us and pouring rain came down. Rain stopped for a while and we drove to dog park to meet Otto. We managed to play there about 15 minutes before really strong shower made us run into the cars and drive to our house. Later sun appeared again and dogs could play outside. They were chasing each other holding chewing bones in turns. Sometimes Otto won, sometimes Miki. Eventually Otto got one bone back home as a souvenir. Otto was clever and hid under miniature willow tree with hanging branches. Miki thought the tree ate Otto since Otto run away from the other side of the tree and Miki couldn't find him. Otto was much more flexible than Miki. He could stand on his head and crawl around. Otto tried to pursuade Miki to give him bone by crawling and whining like a little puppy (he is not that small anymore!).

Later that week me met Walle. it had been a while since we met - it was in Pieksämäki. Boys started to play "tarin" again and gave us an 18 rated show in position 69. Girls were outside playing with the dogs while ladies sat inside and drank tee and watched Being human dvd. Well, mom took photos of Walle posing on the street but Walle was a little bit bored with that. After guests left Miki run around the house looking for Walle. Maybe he thought the bad willow tree ate Walle!