 |
| Wallen kanssa ihailemassa merta Ruissalossa. On the seaside with Walle. |
 |
| Kumikana ei vaan -kukko on tuliainen Turusta. Rubber chicken - no - rooster. Souvenier from Turku. |
 |
| Kissa yritää syödä Mikin raksut! Cat tries to eat Miki's kibbles. |
Miki ajeli Turkkuseen Wallen ja ihmisystävien kera kokeilemaan miltä tuntuu olla kehäkettuna mamman kanssa. Mamma tarvitsi hieman harjoitusta, kun viime handler-hetkestä oli jo aikaa. Ja olis Mikikin tarvinnut hiukka harjoittelua, koska pylly tahtoi kovasti mennä istuma-asentoon kehässä nakkimakkaroiden toivossa. Mamma vaan ei tajunnut tarpeeksi kokeilla kotosalla kuinka hyvin seisoma-asento pysyy. Hyvin kaikki silti meni, sillä Miki ohitti ainoan kanssakilpailijansa nuorten luokassa ja sai SA:n ja sijoittui loppujen lopuksi neljänneksi parhaaksi urokseksi. Näyttelyn taukojen ajan Miki oli kiltisti häkissä ja vessakäynneilläkin käyttäytyi hyvin.
Kurt Nilsson, Ruotsi arvosteli: "Kraftfull och maskulin, goda propot., kraftfullt bröstparti, goda vinklar. Bra ben o tassar, goda rörelsen."
Kehän jälkeen ajoimme Ruissalon kylpylän, jossa majoituttiin huoneeseen sivukäytävän varrelle monien muiden näyttelyvieraiden kanssa. Ihme ja kumma - melko hiljaista kuitenkin oli. Illalla nukkumaan mennessä vain yksi koira haukahti jossain, keskellä yötä joku toinen. Ennen kuin ihmisväki meni kylpylän puolelle lilluttelemaan, teimme pitkän kävelyn meren rannalle. Siellä näimme nuoren joutsenen ja ohi ajavan rahtilaivan, joka nostatti rantaan isot aallot. Ihmisten kylpiessä Miki ja Walle huilasivat hotellihuoneessa ja iltalenkille mentiin puoli yhdeksän aikaan. Pyörätiellä, jolla ei ollut valaistusta, tuli yllättäin vastaan seurue venäläisiä ja irrallaan juoksevat kaksi Etelä-Venäjän paimenkoiraa. Ne päästivät kumean haukun ja ryntäsivät Wallea ja Mikiä kohti. Mamma nappasi Mikin ja piilotti sen puun rungon taa ja toivoi että hyökkäjät saadaan hallintaan. Onneksi koirat tottelivat, kun isännät alkoivat komentaa ja vältyttiin kaikenlaisilta harmeilta. Yksi heistä pyysi ihan suomeksi anteeksi. Mikiä homma otti sen verran päähän, että se mennä puhisi ja tuhisi koko loppulenkin uhoa täynnä ja häntä jos mahdollista normaaliakin pystymmässä. Kun satuimme seuraavana aamuna lähtemään samaan aikaan hotellilta, Miki yritti ottaa revanssia rähisemällä karhunkokoisille kavereille. Ne varmaan katsoivat että mikähän jänis tuossa oikein meuhkaa.
Sunnuntaina oli Wallen vuoro ja homma meni melkein saman kaavan mukaan kuin Mikillä; nuorten luokan voitto, SA ja pykälää paremmin urosten sarjassa eli kolmanneksi. Walle sai myös ensimmäisen sertinsä. Sitten mamma osti hieman tuliaisia: itselleen russelikuvioisen laukun, Mikille kolme lateksilelua, led-valoilla varustetun hihnan ja pannan sekä vuorillisen loimen. Miki sai lateksisen kukon kotona leikkiin ja sehän vasta ihana oli kun pitää tosi ISON KOTKOTUKSEN! Mamma päättikin nostaa sen yöksi hyllylle ettei tarvitse herätä sydän kurkussa siihen KOOOOOT!-ääneen yön pimeydessä. Kotona kokeiltiin heti led-hihnan kaikkia valo-ominaisuuksia, jotka ovat hidas vilkkuminen, nopea vilkkuminen ja tasainen valo. On se vaan retee ja kaikki naapurin koirat taatusti kateellisia. Hienosti näymme nyt pimeässä.
