perjantai 28. lokakuuta 2011

Äidin pikku apulainen. Moms little helper

Mammalla oli imuroinnissa pikku apulainen, joka on jo oppinut ettei kannata nuolla putken päätä tai kielelle käy hassusti. Yleensä Mikiä ei tällä tavoin kiustata vaan se seuraa imurointia pehmoleluaan kantaen ja ravistellen. Nyt mamma usutti kuvien saamiseksi. Hyi hyi.

Moms little helper knows is not wise to lick vacuumer pipe or tongue might get sucked in. We don't usually tease Miki like this, but mom wanted to get photos. Shame on her. Miki normally follows vacuuming carrying his plush toy and shaking it.


Aargh, se tarttui kiinni poskeen! Aarg,h it got stuck on my cheek!

Okei, ota jo se irti mun kurkkukarvoista. Okei, take it off my throat.

Kyllä mä sille näytän. I'll show it.

Syyslook - Fall look

Oranssi heijastinpanta on sävy sävyyn syksyn lehtien kanssa. Orange reflective collar is tinted to fall colors.

Keltaista - yellow!

Kaivokatsaus - Look at the wells

Mikillä on kaivokompleksi ja mamma päätti eräänä päivänä testata miten herra suhtautuu lenkin varrella eri kaivoihin. No, tällä kertaa ei juuri mitenkään kummallisesti. Omassa pihassa oleva kaivo ei ole koskaan pelottanut, vieraat kaivot pelottavat välillä, välillä eivät. Mistä lie johtuu? Erilaiset äänet ja hajut eri aikoina?

Miki has a well complex and mom decided to test him. Miki wasn't afraid of any of them this time. Wonder why? Does the sound or smell differ during time?
Miki ei kiinnitä yleensä mitään huomiota pihakaivoon. Nyt kun käskettiin, piti ihmetellä. Usually Miki doesn't pay any attention to this well in our front yard but when mom told he did.

Nämä ei kiinnosta yhtään. These are not at all interesting.

Tuolla vesi lorisee kivasti! In there water springs nicely!

Tämä on mummin kamala kaivo. Uskallan kyllä haistaa sitä aina välillä. This is grannys horrible well. Sometimes I dare to sniff it.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Menestys häikäisee - success is blinding

Kirkas auringonpaiste häikii hämärän parkkihallin jälkeen. Bright sunshine is blinding my eyes after staying in dim parking hall.

Kurotan kohti Heidin näyttämiä nakinpaloja. Looking for sausage Heidi is showing me.
Miki osallistui lauantaina 1.10.2011 Tuuloksessa pidettyyn ryhmän 3 näyttelyyn. Tuomarina oli virolainen Anne Sume ja mukana kisassa kaiken kaikkiaan 50 jackrussellia. Miki oli ensimmäistä kertaa mukana nuorten luokassa, koska 18 kuukautta tuli juuri täyteen. Matkaan lähdettiin varttia vaille seitsemän aamun hämärissä ja perillä oltiin ajoissa. Arvostelu alkoi klo 10. Ehdittiin hyvin jaloitella juuri leikatulla kauppakeskus Tuuloksen nurmikolla tuloksena mamman ruohoiset saapikkaat ja mahaan saakka märkä koira. Onneksi mukana on aina pyyheitä! Näyttely pidettiin kauppakeskuksen kaikuvassa parkkihallissa, joka nelijalkaisista näyttelyvieraista johtuen oli täynnä haukkua ja hälinää. Miki ei metelistä välittänyt, mutta lattialla olevat kaivonkannet piti kiertää kaukaa. Kehän sisälläkin oli kaksi kaivonkantta, suljettu malli ja sellainen jossa on pyöreä ritilä. Se ritilämalli on Mikistä hyvin vaarallinen. Vaikka mamma yritti kehässä kiertää kannen kaukaa, veti Miki jarrua pohjaan vielä puolentoista metrin päässä kannesta. Onneksi se ei vaikuttanut kokonaissuoritukseen ja nuorten luokan voitto sekä SA tuli silti. Niinpä jäimme odottamaan jatkokisaa paras uros -erässä. Siinä Miki onnistui erinomaisesti ja sijoittui kakkoseksi kahden valion väliin ja sai sen odotetun toisen sertinsä. Päivän sankari palkittiin nakkiannoksella ja kotiin päästyttyä vielä reilulla iltaruualla. Kas kun aamuruoka jäi väliin ettei autossa tulisi paha olo.

Heidi oli tullut kannustusjoukkoihin muun russeliväen kyydillä ja jännitti "lapsensa" menestystä. Eipä ollut turha reissu tälläkään kertaa. Anne Sumen arvio:
"Urosmainen, erinom. tyyppi, hyvät mittasuhteet. Erittäin hyväilmeinen pää, vahva kuono-osa, hyvä purenta. Vahva kaula, hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Hyvin kulmautunut edestä, hyvät takakulmaukset, hyvin kehittynyt, syvä ja pitkä rintakehä. Hyvä karvanlaatu. Vapaat liikkeet, hieman löysyyttä etuliikkeissä. Hyvä temperamentti."

Miki and mom drove to Tuulos to take part in group 3 (terriers) specialty show. Miki was competing first time in youngster class - dogs 18 months and over. The show was in parking hall of Tuuloinen Mall. Place was echoing with dog bark and other noise but Miki took it easy. Only problem we had was the wells on the floor, especially the ones with grill lid. Miki doesn't like them and tries to avoid them as well as possible. That means not going closer than two meters to them. Unfortunately there was one lid like that in show ring but we managed to go around it pretty well. Every time Miki tried to break down a bit, but mom dragged him around anyway and luckily it didn't effect on our success. Miki won his class and continued to the best dog class where he was placed second (between two adult Finnish Champions!) and earned his second certificate. In Finland you need three certificates to be Finnish champion and one of those certificates have to be earned in open class. So Miki has plenty of time to get the last one. The judge was Mrs. Anne Sume from Estonia and she liked Mikis type and temper a lot.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Toimintaviikko - action week

Otoksia Mikin viikon varrelta:
Nuolen seisaaltani  kissanruuanloput lusikasta. Licking catfood from spoon.


Nam, yum!


Jos pallo juuttuu karviaispuskaan, puren oksat poikki. If my ball gets stuck under berry bush I'll bite branches.

Mitä? What?

Palloilua. Ball game.

Mielipiteenvaihto Prinsessan kanssa. Chatting with Prinsessa.

Juoksen lujaa - running fast!

Ja sitten voikin nukkua kisulelu pään alla. And then I can sleep my head on cat plush.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Syksyisiä puuhia - Things to do in fall


Tämä purutikku on pakko kätkeä. I must hide this chewing stick.
 Syksy saa ja putoavat, tuulen mukana lentävät lehdet saavat pienen russelin kiihkeään takaa-ajotilaan. Linnutkin mokomat ovat koko ajan rikkomassa pihan ilmatilaa ja kaiken huipuksi kuumailmapallo kehtasi puhista toista tuntia Harmaalinnan ja Ulvilan yllä ja laskeutui talon yli kohti Ulvilan puolella olevaa kenttää melkein kosketusetäisyydeltä - ainakin jos olisi ottanut oikein ison russelipompun. Aitanaapurit ottivat ja hankkivat ruohonleikkuurobotin, jonka hyrinä ja surina tuntuvat ärsyttävät Mikiä suunnattomasti. Toivotaan, ettei herra pääse milloinkaan laitteen kanssa kosketusetäisyydelle tai robotista tulee entinen.

Saisikos mennä sekaan? Can I hop in?
Ääni käheänä saa Miki hoitaa pihavahdin hommia, mutta ruohonleikkuun katselu on kyllä maailman tylsintä hommaa eikä mamma jostain syystä tykkää jos sitä silloin yrittää tökkiä nenällä pohkeeseen. Sanoo että "mene pois ennen kuin ajan varpaittesi yli tällä leikkurilla"! Ruohon haravointi kasoihin sen sijaan on tosi hauskaa ja siinä värjäytyy varpaatkin vihreiksi. Mukavia pikku sieniä on noussut pihalle ja niissä kierimällä turkkiin tarttuu jumalainen tuoksu. Jostain syystä sen jälkeen joutuu aina pesulle ja kaikki vaiva menee hukkaan, kun tuoksu peittyy shampoon hajun alle.

Sirkus Finlandian mainoskyltti oli kehdannut ilmestyä iltalenkin varrelle ja sen ohittamiseen ensi kerralla meni jonkin aikaa. Kas kun se oli hyvin, hyvin epäilyttävä. Toinen hyvin epäilyttävä ohituskohde on pyörätien risteyksessä oleva maantiekaivon kansi. Mummilassa on myös hyvin vihamielinen pihakaivo - luuleekohan Miki, että Näkki väijyy siellä ja nappaa hänet. Erittäin ärsyttäviksi ovat viime aikoina muuttuneet auton perässä kolisevat peräkärryt. Pienen koiran päivään mahtuu nykyään ihmeen montaa kummaa ja ärsyttävää asiaa. Murkkuikä iski? Siihen viittaa myös lenkillä tapahtuva jalannoston jälkeinen kiihkeä turpeen potkiminen, joka tuntuu välillä jatkuvan ja jatkuvan.

Naapuriin on tullut myös uusi koiranpentu, mitä ilmeisemmin se on coton de tulear, jollaisia kadulla asuu jo kolme ennestään. Olemme tavanneet sen kerran ja Miki oli siitä hyvin kiinnostunut.

Mamma ilmoitti Mikin Tuuloksen näyttelyyn lokakuun ekana viikonloppuna ja tulevana lauantaina Miki pääsee vieraaksi sukukokoukseen Siikaisten Sammille.

Mustavalkoinen koira ja punainen kärpässieni. Black and white dog and red (Amanita) mushroom.
Miki has been guarding garden very furiously. Stupid birds and even hot air balloon have intruded our airial space. The balloon was a real shock for Miki! It floated above very low because it was landing on a field less than half a mile away and made those puff-sounds. It drove him nuts.

Our neighbours on the other side of picket fence bought a robot lawn mower. It makes funny sounds that irritate little Jackrussell a lot. We hope Miki and that robot will never meet from "eye to eye" or we'll say bye-bye robot. Otherwise Miki doesn't care much about lawn mowing. It is very boring to watch mom or dad walk around pushing that machine. They don't like when Miki pokes their legs with its nose while they do it. They just say "go away or I will cut your toes!". Raking the cut grass is fun, though. And it makes your paws green! There are also nice mushrooms growing at the backyard and if you roll on them you get a nice scent in your fur. For some reson you also get a shower and after that you only smell of shampoo.

Miki doesn't like strange objects that appear on his walking route like circus billboards. Sometimes it takes time to pass them. They are so suspicious. Very suspicious are wells on the street and grandmother has one particulary dangerous well in her backyard. We think that Miki is afraid of Näkki (Finnish mystical creature that lives in water and pulls people in and drowns them) - maybe he believes it lives in that well. For some reason Miki has started to bark at the trailors. Maybe they make such a big noise when they hit a bump. All this might be a sign of becoming a canine teenager.

perjantai 19. elokuuta 2011

Kamut kylässä - Friends visiting

Suusta suuhun -menetelmä. From mouth to mouth.
Pajupuu kätkee Oton. Willowtree hides Otto.
Otto ottaa kurvin. Otto cuts the curve.

Tää luu on nyt mun! This bone is mine now!

Mamman kotiläppäri teki lakon ja joutui huoltoon. Siitä syystä blogin päivitys hidastui hetkeksi. Tietsikka on vieläkin poissa, mutta työkoneelle saatiin kamerasta ladattua nämä otokset Oton ja Mikin treffeiltä, jotka alkoivat kaatosateessa Harmaalinnan koirapuistossa 9.8. Koko päivän oli ollut aurinkoista, mutta puoli tuntia ennen treffejä pikimustat pilvet nousivat taivaalle ja sade alkoi. Sateen tauottua ja taivaankin jo paljastuttua rohkaisimme itsemme ja menimme koirapuistolle - tosin Miki ja mammakin autolla tällä kertaa. Hyvä olikin, sillä vain vartin verran siellä ehdimme olla ennen kuin alkoi aivan tajuton kaatosade ja meidän piti paeta autoihin ja ajaa kotiin jatkamaan treffejä.

Otto on parsoni ja Mikiä paljon hoikempi ja notkeampi velikulta. Päälläseisontakin sujui mallikkaasti ja tavaroiden ryövääminen ryömintäasennossa sitäkin nopsemmin. Miki oli ihmeissään, kun ryömivä ja vikisevä Otto lähestyi pentumaisesti kosiskellen hänen hallussaan olevia luita. "Annan mulle, kun olen näin pieni!" Otto ilmeisesti sanoi ja kiepsahti välillä päänsä yli kuperkeikan. Miki varmaankin itse ajatteli, että antaa pennun armosta ottaa niitä puruluita aina välillä. Rähinää ei juuri ollut, vaan kaikki sujui sulassa sovussa. Puruluu suussa vuorotellen juostiin toisen edellä pitkin pihaa. Otto tajusi piiloutua kääpiopajun alle ja Miki jo luuli että puu söi Oton, kun sitä ei sen oksien alta löytynyt. Vaan Otto olikin ehtinyt jo mennä puun toiselta puolelta pakoon. Possunsaparokisan voitti Miki, mutta loppupeleissä Otto onnistui saamaan saalikseen härkäpuikon ja pitikin siitä niin tiukasti huolen että sai viedä sen kotiin tuliaisina.


Miks toi nainen aina kuvaa mua? Why does that woman always photographs me?

Saman viikon torstaina Walle tuli kylään pitkästä aikaa. Viimeksi pojat tapasivat Pieksämäellä. Tuttu junaleikki alkoi heti ja aikuisviihdemäinen 69 sujui vanhalla rutiinilla. Koirat olivat lasten kanssa ulkona juoksemassa, kun emännät joivat teetä ja katselivat Being Humania dvd:ltä. No, otettiin Wallesta sentään muutama potretti. Yhteiskuvaa ei tällä kertaa tullutkaan napattua.

Miki oli Wallen vierailun jälkeen hieman ylikierroksilla ja juoksi huoneesta toiseen vielä vieraiden lähdettyä Wallea etsimässä. Vai mahtoikin se pajupuu syödä Waltsunkin?


Our laptop broke down and there has been forced brake in updating this blog. Today mom loaded photos to work laptop and wrote some news. Otto was visiting us last week. There had been nice, sunny weather all day long until half an hour before our meeting. Dark cloudes gathered above us and pouring rain came down. Rain stopped for a while and we drove to dog park to meet Otto. We managed to play there about 15 minutes before really strong shower made us run into the cars and drive to our house. Later sun appeared again and dogs could play outside. They were chasing each other holding chewing bones in turns. Sometimes Otto won, sometimes Miki. Eventually Otto got one bone back home as a souvenir. Otto was clever and hid under miniature willow tree with hanging branches. Miki thought the tree ate Otto since Otto run away from the other side of the tree and Miki couldn't find him. Otto was much more flexible than Miki. He could stand on his head and crawl around. Otto tried to pursuade Miki to give him bone by crawling and whining like a little puppy (he is not that small anymore!).

Later that week me met Walle. it had been a while since we met - it was in Pieksämäki. Boys started to play "tarin" again and gave us an 18 rated show in position 69. Girls were outside playing with the dogs while ladies sat inside and drank tee and watched Being human dvd. Well, mom took photos of Walle posing on the street but Walle was a little bit bored with that. After guests left Miki run around the house looking for Walle. Maybe he thought the bad willow tree ate Walle!