sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Uudet kujeet ja uusi vuosi - New tricks and New Year

Mikin eka joulu on nyt juhlittu. Mikin koko joulukuu oli puuhakas. Käytiin naksutinkoulutuksessa ja harjoiteltiin kotona kosketuskepin avulla makuulle menoa. Heidi ja Markus kävivät tuomassa lahjoja, jotka Miki innoissaan riipi auki aattoiltana. Paketista löytyneeltä pupuressulta on jo toinen korva irti ja toinen vinkulaite rikki. Päästä se vielä vinkuu, joten Miki raahaa sitä pitkin lattiaa päätä suussaan kiihkeästi vinguttaen.

Mikin kävi koko porukan kanssa Isojoella noutamassa kuusen, joka kylläkin heitettiin ulos heti maanantaina joulun jälkeen. Kaadoimme sen ilmeisesti liian kosteasta paikasta, sillä se tuoksui sisälle kannettuna hyvin voimakkaasti ja alkoi varista miltei heti vaikka oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan hitaasti sulatettu ja juotettu ennen sitä. Miki ei paljon kuusesta välittänyt, mutta aina kun joku puuta hipaisi, neulaset rapisivat alas! Kissojen ja koiran tassuissa niitä kulkeutui joka puolelle. Niinpä kuusi sai häädön pikapikaa. Mamman ei tarvinnutkaan sulkea  joulupuuta pentuhäkkiin, koska eläimet käyttäytyivät niin sivistyneesti.

Kuusenhakureissulla oli pakkasta -15 ja Mikin tassuihin muodostui lumipalloja, joita mamma sulatteli. Nuotion äärellä lämmiteltiin ja grillattiin makkaraa, josta Mikikin sai osansa.

Aika kuumaa! Pretty hot!


Mamma sulatti just lumipallot tassuista. Mom melted snowballs from my paws.


Mitäs tuolla on? What's there?

Ja mitäs tuolta kuului? And what's there?

Joulupukki ei ollut yhtään pelottava ja haisi kumman tutulta mutta pukeutui oudosti. Onneksi se toi monta pakettia Mikillekin. Miki sai pupuressun lisäksi uuden Jellonan, kun vanha on jo riekaleina, sekä erilaisia herkkuja ja puruluita.

Pakettia odotellessa. Waiting my presents.

Walle kävi leikkimässä tiistaina joulun jälkeen ja onneksi pakkasta ei ollut paljon. Saivat pojat puskea takapihan lumihangessa. Mikin taktiikkana oli kiskoa Wallea poskista, jolloin Wallen ainoa keino puolustautua oli haudata pää lumihankeen!

Uusi vuosi hiukan huolestutti mammaa, kun ei tiennyt miten Miki suhtautuu ilotulitukseen. Oma väki ei paukutellut, koska vanhin tytär on paukkuherkkä. Miki ei ollut. Mikillä oli aivan ihmeen hauskaa koko illan, kun sai juosta pihalla edes takaisin ja vahtia värikkäitä valoja. Muutaman kerran piti kommentoida haukkuenkin. Sisällä se oli aivan rauhassa. Seuraavana aamuna Miki katseli ulos ovesta hieman haikeana. Ei enää paukuteltu, tylsää elämää. Onneksi täään sunnuntaina koirapuistossa oli vilskettä. Siellä oli kaksi mäyräkoiraa, collie ja Luna-husky. Matkalla sinne tapasimme kivan leikatun, vuoden ikäisen amstaffiuroksen ja vielä Parsonrusselli Siirin.

Miki's December has been busy. He has trained with clicker and played with other dogs in dog park. Heidi and Markus (breeders) visited and gave X-mas presents for Miki. Miki got a toy bunny that has only one ear left now. The another one of the squeekers inside it is broken and only one in the head works. Santa came by and was not at all scary, smelled familiar but dressed weird! Miki got new lion toy and bones. Miki and the rest of family cut christmas tree in Isojoki woods. It was 9 below (that is minus 15 Celsius degrees) and snow tended to stuck between Mikis toes in little balls. We had a camp fire and grilled sausages. Walle visited Miki after Christmas. It wasn't too cold and boys played outside a lot. Miki bit Walles cheeks and it hid its head in snow piles. Miki didn't trie to knock christmas tree down or anything else, but the tree itself drop its needles almost immediately. It has been so strange fall weather that trees growing in moist ground have not been ready for cold and when melted they dry too fast. So we got rid of the tree pretty fast after Christmas. Miki loved New Yers Eve fireworks.

torstai 9. joulukuuta 2010

Mamman koulutus

Miki opetti mammalle hienon tempun. Kun mammaa tökkää vasempaan pohkeeseen, se antaa namia. Ihan aina homma ei toimi, sillä mamma  mutisee jotain eikä namia tule! No jaa, mamma sortui omaan näppäryyteensä kun keksi opettaa Mikille käskyn "Nenä". Miki näet ihan itse keksi tuon pohkeen tökkäämisen ja kun se oli niin hauska juttu, mamma ajatteli hyödyntää sen. Tuloksena kuitenkin oli se, että Miki tökkii pohjetta kiihkeästi ja odottaa sanaa "Nenä" ja sen jälkeen namia. Tai namin voi ihan hyvin antaa ilman sitä sanaakin, kunhan antaa -  Mikin mielestä. Käskyn tietysti pitäisi tulla ennen sitä tökkäystä. Tänään Miki yritti kouluttaa myös mummia samalla metodilla.

Lauantaina Miki aloittaa pentukoulun ja silloin se saa maistaa omaa lääkettään. Koirakioskilla on metodina naksutin ja siihen olemme tällä viikolla ehdollistuneet.


Kauhea lumimies - eikun lumikoira.
Miki on leikkinyt viine aikoina koirapuistossa valkoisen paimenkoiran pennun Lunan (jo toinen tuntemamme Luna), vehnäterrieri Maisan ja westien kanssa. Westien nimen mamma jo unohti, kun olemme nähneet vain kerran. Naapurin aikapojat Eetu ja Ponkki jaksavat ilahduttaa Mikiä päivittäin lenkillä ja lumi se vasta ihanaa onkin. Mamma osti hienon vilkkuvan ledvalokorun pantaan, josta Miki ei oikein perusta ja yrittää purra sitä aina välillä. Se kuitenkin valaisee kivasti, kun pöhkimme pusikoissa iltamyöhään jänisten jäljillä. Alla olevassa videossa sitä vilkkuvaloa ei vielä ole ja Miki sulautuu hienosti maisemaan.


Miki yritti viime viikolla kiihkeästi pihalta sisälle ja mamma melkein päästikin kunnes huomasi että pojan suupielestä roikkui jotain. Myyrän häntä. Muu myyrä oli jemmassa suussa. Miki halusi sisälle lämpimään nauttimaan luonnon antimista, mutta julma mamma ei päästänyt. Meni vain hakemaan kameraa ja jätti pienen koiran oven taakse!


Välillä me ollaan näin...

...ja välillä näin.

Ja näinkin voi olla!

torstai 11. marraskuuta 2010

Videoita illan ratoksi

Mamman kännyssä on niin pieni muistikortti ettei siihen mahdu muita kuin näitä lyhyitä clippejä. Ehkä onneksikin.

Kaksi Mikiä

Punaiset tassunpohjat paljastivat varkaan Porin Harmaalinnassa.
Miki tapasi tänään Toejoella kävelyllä toisen russelin nimeltä Miki. Se oli valkoruskea tyttö! Toivottavasti ei aiheuttanut murkkuikäiselle pojallemme traumoja. Murkkuikä on tosiaan iskenyt ja ilmenee tällä hetkellä konnankoukkuina. Aina kun silmä välttää Miki raahaa pesäkoloon jonkun hanskaa, sukkaa, pipoa, kaulahuivia, huopakynää - mitä tahansa josta kiinni saa kurotuskorkeudelta. Isin kenkien nakertelun jälkeen Miki on maistellut sormipaneloidun kaapin kulmaa ja sängynpäätyä. Eilen illalla mamma säikähti, kun Mikin etutassut olivat aivan punaiset ja luuli että se oli loukannut ne ulkona juostessaan lasten kanssa. Mutta mitä vielä. Herra oli pilpunnut pesäkoloonsa punaisen huopakynän, jota oli pidellyt tassuillaan kiinni. Polkuanturat ne vasta kirkkaan punaiset olivatkin! Varas jäi kiinni "sormenjälkitestin" perusteella. Todella nopeasti kaikki aina tapahtuu. Ei tavitse kääntää selkäänsä kuin pariksi minuutiksi, niin jo Miki kiskoo lasten tumppuja lankakorista patterin viereltä. Pitääkö kaikki ripustaa kattoon roikkumaan? Houdininkin vikaa Mikistä löytyi, kun viikonloppuna lapsilla oli halloweenjuhlat ja koiraparka suljettiin makuuhuoneeseen kevythäkkiin. Kesken juhlien Miki ryntäsi iloisena makuuhuoneen ovesta. Oli raapinut auki häkin vetoketjun sisäpuolelta ja sen jälkeen hypännyt ovea päin niin että se aukesi. Siitä seurasi siirto kodinhoitohuoneen pentukehään, mistä kuului vastalauseiden ryöppy jonkun aikaa!
Olkaa hiljaa älkääkä liikkuko, mä nukun nyt.




Ai onks tää mamma sun paikka?


keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Sara-äiti kävi kylässä

Sunnuntaina Sara tuli kylään. Tiedä sitten kuinka hyvin Miki muisti oman äitylin, mutta komento taisi olla tuttua. Saran nenille ei niin vain hypitty. Pallosta oli pieni kisa, jonka Sara kyllä melkein aina voitti. Miki väsähti pallon jahtaamiseen melko pian ja katsoi varmemmaksi kantaa suussaan luuta ettei sekin mene äidin suuhun. Heidi trimmasi Mikin selkäharjakset pois ja mamma yritti ottaa muutaman kuvan siistitystä pojasta.

Maanantaina Mikillä oli tylsää, kun mamma teki töitä tietokoneella. Miki nukkui kenkien vieressä ja siinä ohimennen keksi nakertaa isin kengän takaa pois pienen nahkaisen läpän, jonka tarkoitus kaiketi on helpottaa kengän vetämistä jalkaan. Nyt pitää joko siirtyä kenkälusikan käyttöön, pukea ylle vain yksi kenkä tai teettää uusi läppä suutarilla.

Mamma onnistui viimeinkin ajoissa ilmoittautumaan ja Miki aloittaa pentukurssin 5.12.10. Siellä voi harjoitella muiden kohtalotoverien kanssa. Koirapuistossa olimme leikkimässä maanantai-iltana naapurin husky-tyttö Lunan ja spanieli Atten kanssa. Kivaa oli kuten yleensä aina. Vastaan ei juurikaan ole tullut agressiivisia koiria ja Mikikin tulee vielä erinomaisesti toimeen kaikkien kanssa.

Äiti, anna mullekin pallo!



Hahaa! Mä sain sen.
 

Tässähän me ollaan ihan kiltisti.



Poseerausta.

Toinen poseeraus.


Heidi toi mulle meritähden. Sillä on killisilmät.




maanantai 18. lokakuuta 2010

Syksyn satoa

Mikin päivät sujuvat rutiininomaisesti. Aamulla herätään ja syödään, käydään pikku lenkillä. Sitten nukutaan 3-4 tuntia ja odotetaan kotiväkeä koulusta ja töistä kotiin. Iltapäivällä leikitään lasten kanssa ja kun mamma tulee kotiin tehdään pidempi kävelylenkki. Välillä lenkkeillään Toejoella tai tallin maastossa, jos ollaan lapsia kuskaamassa harrastuksiin. Sitten syödään ja kiusataan kissoja. Mummi käy pari kertaa viikossa myös päivisin Mikin kanssa lenkillä, jos muilla on pidempi koulu- tai työpäivä. Viikonloppuna onkin paljon ranekmpaa, kun päivätorkut jäävät vähälle. Kotiväkeä pitää kokoa ajan seurata paikasta toiseen ja vieraitakin käy.

Miki leikkii välillä Essi-russelin kanssa ja tapailee muitakin koirakavereita. Etenkin naapurin tipsupojat Eetu ja Ponkki ovat kestosuosikkeja ja ne nähdäänkin päivittäin. Mamman ja lasten menoista johtuen ei olla vielä päästy mihinkään koirakouluun mukaan. Itseksemme vain olemme harjoitelleet arkitottelevaisuutta.
Nokkaeläin?

Miki nukahti vessan oven taa.


Vaahteranlehtiposeeraus.


maanantai 4. lokakuuta 2010

Mikin muistilista

  1. Mamma ei tykkää, jos se löytää peiton alle kätketyn kuivuneen kastemadon.
  2. Isi ei tykkää, jos sen paljaita varpaita yrittää nuolla - etenkään kun se on nukahtamaisillaan.
  3. Orava on se ruskea otus, joka heittää männynoksalta roskia niskaan.
  4. Siili on se piikikäs otus, joka menee palloksi johon ei kannata tökätä nenää.
  5. Jos nostaa liikaa koipea pissiessä, voi kaatua kyljelleen.
  6. Mamma ei tykkää kun sen silmälasien sangat pureskellaan uuteen malliin - etenkään kun lasit on vain viikon vanhat.
  7. Jos innostuu liikaa humputtamaan pehmolelua käy hassusti. Kokeiltu on jo kahdesti!
  8. Jos nuolee painiessa koirakaverin hippeliä voi sille sattua hassusti. Kokeiltu on sekin!
  9. Jos nuolee imurin putkea imurin ollessa päällä, kielelle käy hassusti. (Mamma ei vahinko vain saanut videolle. Kivasti slurppp... kieli menee putken sisälle).

Kyllä näitä pitää voi vaikka vähän koloja onkin...