Puolivuotispotretti

Mikiä yritettiin tänään kuvata, mutta hiukan heikoin tuloksin. Itse asiassa seisontakuvat olisivat olleet aivan hienoja, mutta Riina, joka otti kuvat heilautti melkein joka kerta kameraa hiukan. Lopputuloksena epätarkat otokset. Tässä kuitenkin yksi Photarilla paranneltu ja yksi tärähtämätön kuva.

Mamma kävelytti Mikiä sillä aikaa kun Siiri oli karatetunnilla. Etujalka tuntui vertyvän lenkin edetessä. Eläinlääkärin aika on jo varattu torstaiaamuksi klo 10, jos ontuminen ei lakkaa. Kotona mamma ja Riina mittasivat Mikin ja korkeudeksi saatiin 27,5 cm. Vielä on varaa...

Metsässä jälleen

Miki kävi lauantaina taas metsähommissa. Tällä kertaa haettiin lisää polttopuita talveksi. Keikka oli viimekertaista nopeampi. Metsässä oli hirvikärpäsiä, mutta ne eivät piitanneet Mikin vaaleasta väristä. Mammasta ja isistä ne näyttivät pitävän enemmän. Miki ehti kätkeä purukrokotiilinsä metsään eikä sitä löytynyt. Sinne jäi jemmaan. Ehkä se löytää joku onnekas kettu tai sitten Miki itse, kun seuraavan keran mennään. Mummulassa tänään Miki kätki toisen krokotiilin lenkkitossuun eteisen nurkkaan. Näppärästi oli vielä kääntänyt lenkkarin kallelleen vasten seinää. Krokon pyrstö näkyi silti ja mamma poimi krokon mukaan kun lähdettiin kotiin. Kotona Miki sai sen taas ja nyt se on jälleen jossain kätkettynä. Löytynee tyynyn alta?

Miki alkoi tänään ontua oikeaa etujalkaansa ja mamma epäilee sen kipeytyneen, kun Miki hyppi sohvalta. Toivottavasti se paranee ensi viikonlopun lauantain Turun näyttelyä varten, jossa Miki esiintyy numerolla 150. Mikin hampaiden katsomista on nyt harjoiteltu lähinnä oman väen kesken (kotiväki, mummi, naapurin lapset). Tuire Kaimion oppeja on yritetty hyödyntää tässäkin hommassa tyyliin hiljaa hyvä tulee. Miki vaan on aina niin innoissaan, jos joku vieras sitä lähestyy - puhumattakaan tutuista, että homma menee meuhkaamiseksi. Rauhoittumista pitäisi harjoitella kovasti. Mamman työkaveri lupaili kurkistaa suuhun, joten täytyy sopia hampaiden tarkastustreffit ensi viikoksi. Ja naapurustosta löytyy muutama Mikille "oudompi" koiranomistaja, joita voisi vielä pyytää tekemään saman homman. Mamma on koko perjantain työmatkalla Helsingissä ja kotiutuu vasta iltakymmeneltä, joten Miki täytyy varmaankin puunata jo torstaina näyttelykuntoon. Kaikki sormet ristiin, jotta poika suostuu näyttämään hampunsa tuomarille. Ja toivottavasti sää ei ole aivan kaamea vaikka sadetta onkin kovasti ennustettu loppuviikoksi. Näyttely kun on ulkosalla!

Puolukannoutajat vauhdissa

Viime viikonloppuna Miki teki metsäretken mamman, Riinan ja Siirin kanssa. Retken tukikohtana oli ystävien kesämökki ja kumppaniksi marjannoutoon liittyi Walle. Mustikoita ja puolukoita löytyikin runsaasti ja kun ihmiset eivät ihan koko ajan jaksaneet niitä koirille suoraan suuhun syöttää, piti itsekin nyppiä varvuista marjat irti. Se oli kyllä koirien mielestä aika epäreilua ja kovasti ne yrittivät saada emäntäväkeä koulittua hieman ahkerimmiksi marjansyöttäjiksi. Jos koulutus oli tehotonta, saattoi aina työntää päänsä sankoon ja syödä marjoja suoraan sieltä - siitä eivät kyllä emännät oikein tykänneet! Loppupäivästä Mikin selässä oli mustien pilkkujen lisäksi myös sinisiä. Ihme ja kumma ettei yhtään punaista väriä irronnut puolukkamättäistä Mikiin, sillä sen verran paljon koirat painivat mättäiköissä. Kerran Miki kieri hienon voltin alas sammaleiselta kiveltä.

Koko päivän metsäily ja leikki Wallen kanssa sai Mikin vaipumaan kotimatkalla syvään uneen. Ehkä siihen auttoi myös saunominen. Miki juoksi metsäojaa edestakaisin niin että sai jalkoihinsa komeat savisukat, jotka mamma päätti hävittää saunomisen yhteydessä. Savisukat sai myös Siiri, joka teki upit pihapiirin lammikossa. Onneksi oli varavaatteita mukana.

Koirapuistossa Miki ehti viikolla leikkiä Veeti-russelin kanssa, joka olikin oikein kiva kaveri. Myös Reino ranskanbulldoggi tavattiin puistossa eräänä toisena iltana. Siellä olivat myös Nala, saksanpaimenkoiranpentu ja belgianpaimenkoira (tervuerense-versio) sekä hollanninpaimenkoira. Belgialainen kävi aina välillä komentamassa nuorisoa, joka paini innokkaasti keskenään. Miki on myös melkein joka ilta käynyt laskemassa Harmaalinnan lampaat. Lammasaitaus on koira-aitauksen vieressä, joten samalla näkee onko koirakavereita paikalla.

Hermojen venytystä - eikun hampaiden

Mikin tiukat alakulmurit ovat saaneet jumpaa pari viime viikkoa. Tiukat ovat vieläkin, mutta eivät aiheuta ikeniin ainakaan mitään vammaa. Asettuvat kyllä ientä vasten, mutta eivät pureudu niihin. Alaleuka mitä todennäköisimmin kasvaa vielä ja levenee, joten paniikkiin tuskin on syytä. Mamma uskoo vakaasti että luonto korjaa homman kotiin varmemmin kuin mamman peukut, joihin pitäisi kait pian laittaa rakkolaastarit. Mikin ilme on kuvassa paljon puhuva. "Joko sinne suuhun taas joku on tunkemassa?"

Ui-ui-mari

Miki oli kokeilemassa Kokemäenjoen vettä kaupungin pohjoisrannalla, kun Riina oli jazztanssissa. ohi ajoi isoja veneitä, jotka nostattivat aaltoja. Miki kehitti kahluuta varten ihan oman äänen - jotain murinan ja vikinän väliltä olevaa kurlaavaa uikutusta. Tässä klipissä se kuuluu.

Bää-bää Teppo, onko villoja?

Mikin ja lampaiden suhde syvenee päivä päivältä. Taitaa pojan urahaveissa häämöttää lammaspaimenen virka. Tänäänkin piti saada haistaa ja nuolla jokaisen kuuden lampaan turpa. Muita päivän tärkeitä hommia on tarkistaa kaikki jokirannan polun myyränkolot ja mahdollisesti laajentaa niiden suuaukot. Ehkä voisi ryhtyä myös grynderiksi myyrille? Pienen taka-ajatuksen kera tosin...

Lampaista tuli mieleen yksi bullterrieritapaus ystäväni näyttelyreissulta. Tauolla junnubulli pääsi irti ja juoksi läheiseen lammasaitaukseen kauhistuneiden lampaiden perään. Yksi lammasparka liukastui kuraisella laitumella ja bulli tavoitti sen. Kauhistuneet katsojat uskoivat näkevänsä verisen näytelmän, kun bulli loikkasi lampaan päälle - ja alkoi autuaasti nuolla sen turpaa!

Miki on ansainnut itselleen toiseksi nimekseen Teppo. Kas kun mummi leikkasi talteen Mummo-sarjakuvastripin, jossa mummo tulee hoitamaan pientä mustavalkoista Teppo-koiraa. "Ei oo raukka ruokaa saanut", mummo toteaa ja kaataa Tepon kupin kukkuralleen raksuja. Kun emäntä palaa matkalta kotiin, on vastassa erittäin pulska ja iloinen Teppo sekä mummo joka toteaa: "Kovin oli Teppo nälissään". Tämä viimeinen lause on nykyisin perheessämme lentävänä lauseena aina kun Miki päästää keittiössä selkäpiitä raapivan nälkäänkuolemiskiljaisunsa. "Kovin on Teppo nälissään!" Ja Miki-Teppo tuntuu olevan sitä 24/7.

Veljekset kuin ilvekset?

Perjantaina Miki tapasi iltalenkillä ranskanbulldoggi Reinon eli Reiskan emäntineen. Reiskaan olimme törmänneet jo eläinläkärillä rokottamisen yhteydessä. Reiska on saman ikäinen kuin Miki ja sattumoisin myös valkoinen mustin merkein. Ulkonäkö muuten on tietysti hieman erilainen... Koska pojat tykkäsivät kovasti toisistaan päätimme mennä Harmaalinnan koira-aitaukseen leikkimään. Sieltä oli juuri poistumassa staffi ja saimme olla hetken nelistään. Sitten leikkiin mukaan tuli saksanpaimenkoira Aksu perheineen - isä, äiti ja kaksi juuri kävelevää lasta. Aksu ihmetteli aika pitkään pikkukoiria, mutta yritti juosta mukana. Painiminenhan ei oikein sujunut, koska pienet juoksivat sen mahan alta ees taas. Miki oli leikkituokion jälkeen aivan harmaa, koska sattumoisin kieri koko ajan siinä kohtaa kenttää, missä oli vain tiiviiksi tampattua savimaata. Koko muu kenttä olisi ollut nurmikkoa. Aksu väsähti hommaan ensimmäisenä ja lähti pois ja Miki pääsi pikkuhiljaa leikissä siihen vaiheeseen, että Reiskan poskinahan venyttäminen oli kivointa. Niin se oli ilmeisesti Reiskankin mielestä, koskei mitenkään ottanut sitä pahakseen.

Lauantaina olimme koko perhe metsäretkellä. Ajoimme kahdella autolla Isojoelle mamman metsään hakemaan polttopuita taloveksi. Pakettiauton perään laitettiin vielä peräkärry. Miki kulutti metsässä aikaa nuuskimalla ja kaivamalla metsätien hiekkaan valtavan kuopan. Kuoppa oli niin iso, että sieltä näkyi vain Mikin hännänpää. Muutama pienempikin kuoppa tuli tehtyä ja tutkittua puupinojen alustat myyrien varalta. Paluumatkalla poikettiin Toejoelle mummilaan, sillä mummi oli laittanut ruokaa. Kotona kannettiin puut varastoon. Miki istui tyynesti kottikärryn vieressä vaikka sinne heitetyt puut viuhuivat ohi ja pitivät kamalaa kolinaa.